Uutiset

Tuntematonta kohtaamaan

Lempikokemukseni on tuntemattoman kohtaaminen. Ihmisen, paikan, kulttuurin, taideteoksen, ajatuksen, tunteen. Tuntematon muistuttaa minua, ihmistä, siitä, mikä ja millainen olen, ja missä kohtaa omalla matkallani. 

Luotanko itseeni, muihin ja elämään? Olenko avoin, suljettu, olenko rohkea, haluanko, kieltäydynkö, heittäydynkö, torjunko. Mikä on suhtautumiseni maailmaan, reagoinko, olenko reagoimatta.

Tuntemattoman kohtaamisessa parasta ovat uuden herättämät kysymykset, vaikutelmat ja haasteet, ilo, ihmetys, epävarmuus, säikähdys, ilo. Niistä syntyvät havahtumiset, oivallukset ja yhteydet.

Tuntemattoman tapaa menemällä ihmisten sekaan ja kohtaamalla heidät, tai lähtemällä uuteen paikkaan, pysähtymällä siellä. Kun kohtaa tuntemattoman ulkopuolellaan, voi tervehtiä tuntematonta myös itsessään. Yllättäviä asioita löytyy, kun kuorii tottumuksen kerroksia päältään.

Yksi kiehtova maailmanosa, joka voi innostaa tähän kuoriutumiseen, on kulttuuri. Ja sen tiimoilla kirja on eräs kaikille tarjolla oleva, yksityinen ja (ainakin ulkoisesti) helposti hallittava tapa antautua ennen kokemattomalle – kun vain valitsee jotakin erilaista kuin aiemmin lukemansa. 

Miltä kuulostavat esimerkiksi runojen ilmakehät ja kieli? Joskus ne tuntuvat ehkä oudoilta, etäisiltä, monimutkaisilta, herättävät tunteen, ettei ymmärrä. Mutta onko ymmärtäminen välttämätöntä? Ja jos miettii yhtään kauemmas – mitä ymmärtäminen on tai voisi olla?

Voisiko tuntemattomaan yksinkertaisesti heittäytyä hetkeksi, työntää loogisuuteen pyrkivää mieltä hieman etäämmälle? Suurin riski lienee oman hämmennyksen kohtaaminen. Entä jos lukisi vieraalta vaikuttavan tekstin kerran pysähtymättä?

Toisen kerran? Kolmannen, ehkä seisahtuen johonkin, säkeeseen, sanaan, rytmiin. Kuulostelisi, millaisia mielleyhtymiä alkaa syntyä. Nouseeko muisto, tunne, jokin odottamaton yhteys muuhun asiaan? Antaisi tekstin lähestyä itseään vain lukemalla ja lukemalla sitä. Antaisi sen avata maailmaansa ja elämyksen, sitä tai itsen suoriutumista arvostelematta. 

Rohkenen väittää, että jokainen teksti tarjoaa jotakin tällä menetelmällä. Ja se riittää päivämatkaksi. 

Tämä asenne soveltuu kaiken tuntemattoman kohtaamiseen. Jos itse lähestyy hieman, antaa tuntemattoman lähestyä hieman, keskittyy pysymään läsnä ja avoimena, ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Tarvittava määrä ymmärtämistä löytyy kyllä prosessin myötä, sitä ei tarvitse aina ja heti painostaa. 

Ensin on oltava kohtaaminen, jotta oivallus ja tunnistaminen voivat seurata. Ja tunnistamisen, esimerkiksi kaikkia ihmisiä yhdistävien asioiden myötä elämä tulee avarammaksi ja kotoisammaksi.

Tuntemattoman ja tuntemattomien rohkeassa kohtaamisessa on avaimet maailmaan, jossa syntyy ymmärrys ja yhteistyö, rauha ja ilo.

Katariina Vuorinen
Kirjoittaja on Janakkalasta kotoisin oleva runoilija ja maailmanmatkaaja.

Tuoreimpia artikkeleita