Uutiset

Tuokaa bensaa, koulu palaa

Aika osuvasti lauloi SIG-yhtye 80-luvun alussa: ”Tuokaa bensaa lapset, meidän koulu palaa!” Varhaisnuorison mentaliteetin vahvistaa tuoreessa tutkimuksessaan Maailman terveysjärjestö WHO.
Suomalaislapset pitävät koulusta vähiten Euroopassa. Nyt kai pitäisi olla kovasti huolissaan.

Mutta eihän ”kouluviihtyvyyden” selvittäminen kumoa aiempia tuloksia nuorisomme oppimisen kyvyistä ja tuloksista. Varsin pontevasti nostatettiin taannoin kansallista itsetuntoa, kun OECD julisti ipanamme etevimmiksi äidinkielessään, esimerkiksi.

Tietenkin koulussa viihtyminen auttaa oppimista. Mutta yksioikoista tutkimusten tulkintaa on syytä aina välttää.

Ei ole uutinen ensinkään, ettei koulu olekaan kersoille niin kova juttu. Sen sijaan liian monille tuntuu olevan näinä aikoina uutta, ettei koulussa tarvitse aina olla kivaa.

Tässäkö on looginen seuraus kivakiva-yhteiskunnasta, jota positiivisuuskonsultit meille, ja kauttamme lapsillemme, myivät?
Voivoi, kun lapsia ei saisi opettaa enää työntekoon. Siitähän tulee painetta ja stressiä.

”Nähdä vaivaa” on aikoinaan ollut suomalaisessakin yhteiskunnassa positiivinen fraasi, ei negatiivinen. Eikö enää huuda nuori, että ”Pois tieltä risut ja männynkävyt”? Kun eivät ne kuulemma enää tunnista puulajejakaan, saati käpyjä.

Tuskin asiat ihan noin huonosti ovat. Nuoret ovat yhtä fiksuja kuin ennenkin. Voi olla, että he arvioivat koulua ankarammin kuin aiemmat sukupolvet, ainakin eri kriteerein.

Aikuiset huolehtikoot ja keskustelkoot siitä, ovatko nuo kriteerit kohdallaan. Koulu on työpaikka eikä viihdekeskus.

Joka tuutista tuputettavan viihteen kentälle koulun ei pidä lähteä kilpailemaan. Opettajapolo on siinä vertailussa Heikoin Lenkki. Aina ei arkeen mahdu se Suuri Seikkailu.

Tulosta voi tulkita niinkin, ettei Suomessa tykätä jos joku tykkää koulusta. Tutkimuksen huolestuttavin anti saattaa olla, että aiemmin yläasteen alakulttuuriin liitetty yäk-asenne on valunut pari vuosiluokkaa alas. Mutta eiköhän senkin kanssa pystytä elämään.

Kuinka rehellisesti 11-, 13- ja 15-vuotiaat lapset vastasivat kyselyyn? Merkille pantakoon, että kysely teetettiin – kouluissa. Mikä tahansa rutiinin rikkova kutsuu tuon ikäiset pikku hulvattomuuteen, aikuismaailman ikitotisuudella ilakointiin.

Ylitarkastajatasolla WHO:n tutkimusta kommentoitiin, että ”aikuiset kuuntelevat lapsia kohtuuttoman vähän”. On se niinkin, että lapset kuuntelevat aikuisia kohtuuttoman paljon. Onko aina loppuun asti harkittu se sävy, jolla vanhemmat puhuvat jälkikasvulleen kouluvuosistaan, omista opettajistaan tai jopa lastensa opettajista?

Jos pipo oikein kiristäisi, voisi saman tien vaatia uudistuksia koulujen lauluperinteeseen. Millaisia asenteita pönkittävät värssyt ”Eikä rasita koulu, syyt’ on olla iloinen” tai ”Jo joutui armas aika”. Hyväpä niitä on hyräillä, siinä bensakanistereita kallistellessa.

Päivän lehti

8.4.2020