Uutiset

Tuomas Enbuske: Minna Canth oli oman aikansa Äiti Amma ja PMMP, joka pyöritti bisnestä ja lauloi vääriä lauluja

Minna Canth pyöritti bisnestä mahdollistaakseen uransa kirjailijana, Tuomas Enbuske kirjoittaa. Markkinatalous halutaan kuitenkin usein unohtaa, kun etualalle nousee feministinen sankaritarina.
Kirjoittaja Tuomas Enbuske vertaa Minna Canthia PMMP-yhtyeeseen, jonka keulahahmot Mira Luoti ja Paula Vesala lauloivat kaikesta sellaisesta, mistä naisten ei pitäisi laulaa.

Luulin aina, että Minna Canth oli joku hemmetin kommari. Okei, hän eli aikana ennen kuin aate edes saapui tänne. Mutta kun on aina hehkutettu hänen feminismiään ja heikoista huolehtimista, vasemmistolaisuus on ensimmäinen laatikko, johon hänet tekisi mieli ahtaa.

Mutta Minnapa ei laatikoihin mönkinyt. Ei oikealle eikä vasemmalle.

Pikemminkin hän oli oman aikansa Äiti Amma. Intialaisgurun tavoin Minna Canth saavutti omilla keinoillaan, kriittisten katseiden alla sen, mitä halusi.

Vaikka molemmat naiset halutaan myös laittaa sisustustyynyn väriseen naismuottiin, jota rakkaus määrittää, tosiasia on, että Äiti Amma tekee tuottoista bisnestä ja politiikkaa ja Canth pyöritti bisnestä mahdollistaakseen uransa kirjailijana, pelkän vaimouden tai äitiyden sijaan.

Voi olla, että julkisivun takana nämä naiset ovat lempeitä kuin luonnevikaiset rottweilerit. Mutta sitä emme halua ajatella. Koska emme ylipäätään halua ajatella.

 

Raha mahdollisti vapauden

Markkinatalous on se, mikä Canthin yhteydessä useimmin unohdetaan. Ehkä siksi, ettei se sovi kuvaan feminismistä, eikä sankaritarinaan. Mitä Batman tekee työkseen? Niinpä.

Juuri taloudellinen vapaus antoi Canthille mahdollisuuden olla se, mitä hän oli: vapaa. Tosin siihen meni kauan aikaa, sillä Minna Canth matkusti vasta miehensä kuoleman jälkeen Kuopioon jatkamaan isänsä bisneksiä.

Se oli siihen aikaan todella harvinaista. Raha kuitenkin auttoi. Kuten sillä on tapana. Rahalla pystyi tilaamaan ulkomailta kirjoja ja ennen kaikkea kirjoittamaan. On myös huomattavasti helpompi lukea kauppiaan talon valossa kuin pimeässä tuvassa.

Tuohon aikaan suomalaisten ainoa kirja kotona oli yleensä vihkiraamattu, eikä sitäkään aina osattu tai haluttu lukea. Canthin uskonnollisuudesta on hankala sanoa mitään, mutta ainakin hän kritisoi kirkkoa kirjoissaan kovasti ja piti sitä vallankäytön välineenä, joka oli unohtanut köyhät. Köyhää kansaa -novellissakin pappi on sitä mieltä, että köyhät ovat sairaita, koska sairaudet on lähetetty heille vitsaukseksi.

 

Kadehdin bisnesäidin lapsia

Minna Canth oli myös nuorsuomalainen. Klassinen liberaali, jonka arvoihin kuului yhteisvastuu. Mutta yksilöstä, ei kollektivismista, lähtevä. Vielä varakkaanakin hän kierteli köyhien keskuudessa. Eikä ehkä edes jalouttaan, vaan koska halusi kirjoihinsa realismia.

Canth halusi opetusta suomeksi ja tyttöjä kouluun. Molemmat olivat 1800-luvulla suunnilleen yhtä rajuja ajatuksia kuin simpanssien äänioikeus.

En kadehdi Minna Canthin miestä, mutta kadehdin hänen lapsiaan. Äidiksi ryhtyminen ja perinteisen roolin ottaminen saattoi lopulta olla ratkaiseva tekijä Canthin jäämisessä historiaan. Konservatiivisella roolilla hän rajasi itsensä ulos marginaalista, sillä äitiydestä ja avioliitosta kieltäytyvä ja bisnestä tekevä nainen olisi helposti nähty kissoja vaille kylähulluna.

Hyväksyessään jotain perinteistä radikaalin roolinsa rinnalle Canth ankkuroi itsensä normiin, jota hän sitten venytti. Minna Canthin lapset kasvoivat poikkeuksellisessa kodissa, mutta se ei tarkoittanut elämää orpona, keittiö tyhjänä ja pimeänä. Äiti oli vain töissä.

 

Opettajan ura oli uhka

Jo Minnan isä halusi tyttärelle mahdollisimman hyvän elämän. Tuohon aikaan se tarkoitti toivetta siitä, että tytär pääsisi hyviin naimisiin.

Nykyään isän unelma olisi toisenlainen. Uran voi tehdä jokainen, mutta hyvästä avioliitosta haaveilevat vain alle 6-vuotiaat ja harhoissa elävät.

Canth kuitenkin halusi opiskella opettajaksi, vaikka vanhemmat ensin vastustivat. Eivät pahuuttaan, vaan siksi, että se tuntui silloin uhalta. Aivan kuin nykytytöt haaveilisivat stripparin urasta. Koska olemme historiattomia, meidän on hankala tajuta, miten nainen oli tuohon aikaan Suomessa miehen omaisuutta: ensin isän, sitten miehen.

Lopulta Minna Canth meni naimisiin, synnytti nykylestadiolaisäidin verran lapsia, kirjoitti samalla lehtijuttuja ja novelleja. Työn ja perheen yhteensovittamisesta ei puhuttu naistenlehdissä, koska sellaisia ei ollut.

Siitä huolimatta Minna Canth oli oman aikansa PMMP. Nainen, joka lauloi kaikesta, mistä naisen ei pitäisi laulaa.

Kunnes kaikki muut alkoivat laulaa mukana.

 

Kirjoittaja on toimittaja, juontaja ja kolumnisti.
Lännen Median puheenvuorosarjassa vierailevat kirjoittajat pureutuvat ajankohtaisiin aiheisiin Minna Canthin lähestyvän juhlavuoden innoittamina. Viikon kuluttua kirjoittaa Sirkku Peltola.