Uutiset

Tuottajille ja kaupalle pienemmät siivut ruokarahoista – raaka kilpailu on auttanut kuluttajia mutta tuottajia ahdistaa

Ruokaostosten hinta oli monena vuonna laskussa kiristyneen kilpailun seurauksena. Kuva: Tomi Kosonen Kuva: Tomi Kosonen

Teollisuuden suhteellinen osuus peruselintarvikkeiden kuluttajahinnoista on kasvanut viime vuosien aikana. Sekä kaupan että tuottajien osuudet ovat puolestaan pienentyneet.

Tämä käy ilmi Pellervon taloustutkimus PTT:n ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tekemästä tutkimuksesta, jossa selvitettiin elintarvikkeiden hinnanmuodostusta vuosina 2008, 2012 ja 2016.

– Suomessa ruuan hinta nousi vuosina 2008–2013, mutta on sen jälkeen laskenut. Näitä vuosia vertailtaessa on siis muistettava, että ruokaketjussa eri osapuolten jaettavana oleva euromääräinen summa on viime vuosina pienentynyt, sanoo Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi.

Päivittäistavarakaupat ovat tehostaneet toimintaansa muuten, jotta ne ovat voineet kilpailla halvemmilla elintarvikehinnoilla.

– Tutkimus vahvistaa sen, että kauppa on tehostanut omaa toimintaansa ja tinkinyt omasta katteestaan. Eri kaupoilla on ollut varmasti monta keinoa, joilla ne ovat tehostaneet toimintaansa. Kilpailu on ollut todella kovaa ja raakaa, mikä on ollut kuluttajalle hyödyksi. Elintarvikkeiden hinnat laskivat neljä vuotta peräkkäin. Siihen vaikutti myös Venäjän markkinan sulkeutuminen ja tiettyjen tuotteiden ylitarjonta EU:ssa. Tänä vuonna hinnat ovat olleet nousussa, kertoo Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Kari Luoto.

Tuottajien osuuden pieneneminen on ollut pitkään Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n huolena.

– Kyllä se tuottajien arjessa näkyy yhdessä viime vuosien hankalien sääolosuhteiden kanssa. Nykyinen tilanne ei ole kestävä tuottajille, sanoo MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg.

Åberg penää tarkempaa tutkimusta elintarvikkeiden hinnoista, jotta tietoa parannusten tekemiseen olisi enemmän.

– Nyt on loppuvuosi 2018, ja PTT:n ja Luken tutkimuksessa on seurattu vuosia 2012–2016. Tarvitaan tietoa jatkuvasta hinnanmuodostuksesta. Yrityksiltä pyydetyt tiedot eivät kerro kaikkea. Kokonaisrahavirrassa kauppa on lisännyt omaa osuuttaan, Åberg pohtii.

Suomalaisen maatalouden tulevaisuuden kannalta on Åbergin mukaan tärkeätä, että vienti kasvaisi.

– Viennin lisäys on pitkällä aikavälillä keskeisintä. Tarvitsemme lisää jalostettuja tuotteita vientiin. Samalla tarvitaan tuotekehitystä ja brändäystä. Kotimaassa on saatava lisää avoimuutta hintatietoihin, karsittava epäterveitä kaupankäyntitapoja ja huolehdittava uudessa maatalouspolitiikassa alkutuotannon kilpailukyvystä, Åberg sanoo.

Kannattavuuden kannalta hankala tilanne

Myös elintarviketeollisuus kyseenalaistaa sen, miten hyvin PTT:n ja Luken tutkimus kuvastaa kokonaisuutta.

– Yhdenkään osapuolen katteista ei ole mahdollista sanoa mitään luotettavaa, ellei mukaan oteta koko tuotevalikoimaa ja markkinatilannetta. Tutkimus teki näkyväksi sen, miten paljon kauppa voi hinnoittelupäätöksillään vaikuttaa ketjuun virtaavaan rahamäärään. Tulokset osoittavat myös elintarviketeollisuuden maksukyvyn ja mahdollisuuksien lisäarvotuotteiden kehittämiseen heikentyneen rahavirran tyrehtymisen myötä, Elintarviketeollisuusliiton tiedotteessa sanotaan.

Elintarvikeketjun osapuolien kommenteissa heijastuu jonkin verran se, että tilanne on niille hankala. Osapuolet ovat riippuvaisia toisistaan, mutta tuottojen jakautuminen vaikuttaa olevan jonkin verran kipeä aihe

PTT:n maatalousekonomisti Johannes Piipponen korostaa, että ketjun toimivuus ja suosittujen tuotteiden kehittäminen on kaikkien etu.

– Koko elintarvikeketjun etu on lopulta se, että ketjussa pystytään tuottamaan sellaisia lisäarvotuotteita, joista kuluttaja on valmis maksamaan. Ruuan hinnan lasku on hyödyttänyt kuluttajia, mutta ketjun muille toimijoille se on, etenkin kannattavuuden kannalta, hankala asia, Piipponen sanoo.

Näin tutkimus tehtiin

PTT:n ja Luken tutkimuksessa hintamarginaaleilla tarkoitetaan tuottajien (alkutuotannon), teollisuuden (jalostus, pakkaus), kaupan (vähittäis- ja tukkukaupan) ja valtion (arvonlisävero) osuuksia tuotteen kuluttajahinnasta.

Tutkimusta varten teollisuusyrityksiltä pyydettiin valittujen maito-, liha-, ja viljatuotteiden myyntihintoja ja -määriä. Kaupalta pyydettiin tuotteiden ostohintoja ja -määriä sekä kuluttajahintoja.

Hinta- ja määrätietoja kysyttiin yhteensä kymmeneltä eri taholta. Tuottajahinnat ovat peräisin Luken tilastoista.

Tuotteiden mahdolliset pakkauskokoerot on huomioitu siten, että kaikkien tuotteiden yksikköhinnat on muutettu vastaamaan kilohintaa.