Uutiset

Tuottavuusohjelmissa ongelmia

Kuntien talous ei kestä jatkuvaa kulujen nousua tuloja nopeammin. Pelkillä leikkauksilla ja veronkorotuksilla ei kuitenkaan tulevaisuudesta selvitä.

Kulukuria tehostetaan kuntaliitoksilla, kuntayhtymillä ja ostamalla palveluita yksityisiltä alihankkijoilta.

Kuntapäättäjillä on vahva usko siihen, että yksityiset kykenevät tuottamaan palveluita kuntia edullisemmin laadun kärsimättä. Hoidon laatu sinänsä ei varmasti kärsi ja monet kunnat ovat saaneet palveluja ostamalla kipeästi tarvitsemiaan säästöjä.

Yksityisten palvelutarjoajien välinen kilpailutus on kuitenkin aiheuttanut monissa kunnissa vaikeita tilanteita, kun paikallinen yritys on hävinnyt kilpailun suurelle valtakunnalliselle tai jopa kansainväliselle toimijalle.

Velkaiset kiinteistöt ja uuden toiminnan takkuilu ovat aiheuttaneet jo palveluyrittäjien konkursseja ja lisää on tulossa.

Palvelujen laadussa ei ole myöskään otettu riittävästi huomioon sitä, että vanhukset saattavat kilpailutuksen takia joutua muuttamaan viimeisinä elinvuosinaan monta kertaa lyhyen ajan sisällä.

Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok.) mukaan on tapauksia, joissa vanhus joutunut vaihtamaan kymmenenkin kertaa elämänsä loppupuolella.

Riskon mielestä hoidon jatkuvuutta pitäisi painottaa laatukriteerinä nykyistä enemmän.

Kuntaliitoksissa ongelmana on Paras-hankkeen puitelain pykälä, joka betonoi virat viideksi ja rakenteet kolmeksi vuodeksi. Säästöt tulevat tämän takia vasta viiveellä.

Hakausta aiheuttaa sekin, että hoivapuolella kärsitään monin paikoin henkilöstöpulasta säästöjen takia, kun hallinto samaan aikaa pöhöttyy yli suureksi tarpeeseen nähden.

Kuntayhtymien perustaminen taas johtuu monin paikoin siitä, ettei kuntia ole päästy poliittisen vastustuksen takia yhdistämään. Näin meille on syntynyt sosiaali- ja terveyspuolelle jopa neliportaisia hallintorakenteita.

Paitsi, että kankea ja monitasoinen hallintomalli maksaa ja tuo kankeutta päätöksentekoon, heikentää se päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Kuntalaisten on vaikea ymmärtää, missä mitäkin päätetään ja kenen vastuulla päätökset ovat.

Kuntien päättäjät ovat valtavien paineiden alla. Samalla kun pitäisi karsia kuluja, tulee tehtävää koko ajan lisää. Kansakunta vanhenee, hoivapalveluiden tarve kasvaa ja valtio sälyttää yhä enemmän tehtäviä kunnan harteille.

Tulojen kerääminen verotusta ja taksoja nostamalla ei enää pitkään onnistu. Palveluiden heikentäminen vaikkapa luokkakokoja tai tarharyhmiä suurentamalla on mahdoton ajatus.

Rakenteitakin on vaikea purkaa, kun se mahdollisuus kohdalle sattuu. Jokaisesta kyläkoulun lopettamisesta aiheutuu kivulias prosessi, jonka valtuutetut tuntevat nahoissaan. Kyläläisiä ei lohduta selitys, että seinistä tinkimällä kyetään lisäämään valinnaisuuksia, pitämään opetusryhmät pieninä jne.