Uutiset

Tupakkamiestä kyykytetään

Tuskin mikään viehättää ihmismieltä enemmän kuin mahdollisuus puuttua toisten asioihin. Tupakanvastaista ristiretkeään menestyksekkäästi käyvä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä (kesk.) hätyyttää virkamiehensä laatimaan ohjeistukset kerrostaloille parveketupakoinnista. Puuhakas ministeri sai lisäpontta onnistuttuaan kieltämään ravintolatupakoinnin.

Vaikka elämä ylipäätään on kovasti privatisoinut ja vahva intimiteettisuoja verhoaa tavallisia ihmisiä, sosialidemokratialle lähisukua oleva kaikkivoiva yhteiskunnallinen holhous, ohjaus ja normitus elävät erityisesti suhtautumisessa tupakointiin.

Tupakoitsijoiden vaino alkaa muistuttaa äärimmillään fasismia. Puhdasoppisimmat häätäisivät viimeiset kessuttelijat tuuliselle ulkoluodolle, loitolle hyvien ihmisten keskuudesta.

Parveketupakoinnin valvonta tuo väkevää elämänsisältöä ammattimaisille kerrostalokyttääjille. He ovat torailuun taipuvaisia ämmiä tai äijänkäppänöitä, jotka nenät litissä vahtivat ikkunoissaan naapureitaan, kantelevat heistä isännöitsijälle ja kirjoittelevat nimimerkillä lehtien yleisönosastoille.

Taloihin syntyy luontojaan DDR:n Stasin kaltainen kyttäysverkosto, jolta pieninkään ei jää unhoon.

Jos parveketupakoinnista päästään eroon, seuraavana isketään grillaajiin ja muihin ruuanlaittajiin. Lihainen käry on toki sietämätöntä ainaisille laihduttajille tai vegaaneille. Heille on tasa-arvon nimissä taattava hajuton elinympäristö.

Televisiossa esiintynyt lääkäri oli laskenut, että tupakoitsijoiden hoitoon palaa rahaa 700 miljoonaa euroa vuodessa. Tarvitaan yhden kokonaisen keskussairaalan verran tiloja ja hoitohenkilöstöä hoitamaan tupakkasairauksista kärsiviä potilaita.

Vertailun vuoksi voisi ynnäillä, paljonko urheilun ja liikunnan harrastaminen nielee terveydenhuollon varoja. Entä rasvan tai hiilihydraattien käyttö ravintona?

Seksi seurannaisvaikutuksineen tulee yhteiskunnalle koko lailla kalliiksi. Sen jälkiseurauksia varten jokaisessa sairaalassa on oma erityinen osastonsa.

Tupakoitsijoita kehotetaan luopumaan harrastuksestaan. Seksiin ja lapsentekoon suorastaan yllytetään, vaikka se tietää yhteiskunnalle vääjämättä kustannuksia.

Tupakannälkä ei tapa, mutta kukaan ei ole kuollut jatkuvaan puutteeseenkaan. Elämän laatukysymykset ovat toki asia erikseen.

Tupakkahihhulit ovat räknänneet, että töissä tuprutteleva käyttää sauhutteluun 17 työpäivää vuodessa. On perin asiantuntematonta uskotella, että tehollinen työaika tupakoimattomalla olisi täydet kahdeksan tuntia. Juoruiluun, kahvitteluun ja omien asioiden hoitoon menee talon aikaa roimasti.

Tupakoitsija turmelee vain itseään, mutta juoruilija myrkyttää paheellaan ihmissuhteet, suistaa liitot kriisiin, pahimmillaan sysää kohteensa alkoholismiin tai mielen järkkymiseen.

Tupakkahetki on monelle aivan täyttä työaikaa. Silloin, kun vielä itse polttelin, tällaisen pakinapahasen tuumimiseen riitti yksi tupakinmittainen tauko. Nykyisin luomisprosessi on selvästi työläämpi ja pitempi.