Uutiset

Tuponeuvottelut ovat aina poikkeuksellisen vaikeat

On mukavaa aloittaa puhelinhaastattelu kysymyksellä, joka saa tärkeät ihmiset hekottelemaan ja hohottelemaan. Näin helposti se käy.
”Kuinka tavis voi tietää, että tuponeuvottelut ovat oikeasti poikkeuksellisen vaikeat, kun niitä kierros toisensa jälkeen luonnehditaan poikkeuksellisen vaikeiksi?”

– Heh, heh… tuo on hyvä kysymys. Ne, jotka ovat itse neuvotteluissa mukana tai niitä lähellä, voivat puhua poikkeuksellisuudesta off-the-record, mutta siitä, mitä julkisuuteen sanotaan, ei voi päätellä mitään. Virallisesti kaikki aina sanovat, että nyt on poikkeuksellisen vaikeaa, vahvistaa Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimies Antti Kokkonen.

Tuo herättää väistämättä jatkokysymyksen: ovatko toimittajat ja lausuntojen antajat poikkeuksellisen mielikuvituksetonta väkeä, jos neuvottelujen sävyjen erottelu liikkuu värikkäimmilläänkin akselilla vaikeat-erittäin vaikeat-poikkeuksellisen vaikeat?

– Voisi tuon tietysti laittaa mielikuvituksettomuuden piikkiin, mutta mikä se vaihtoehto sitten olisi? On ehkä toimittajien kikka puhua poikkeuksellisen vaikeista neuvotteluista. Se on tapa saada lisää dramatiikkaa uutisiin, sanoo Kalevan pääkirjoitustoimittaja Pekka Mikkola.

Kuuluu koreografiaan

EK:n nykyisellä viestintäjohtajalla Arto Ojalalla on kokemusta tupopöydässä istumisesta. Hän luettelee tämän kierroksen erityisiksi kipupisteiksi palkanasetannan, globalisaation ja väestön ikääntymisen. Mutta nämä poikkeukselliset tekijät eivät tee kaikista neuvotteluista poikkeuksellisen vaikeita, eihän?

– Ei. Mutta voisi sanoa, sillä tavalla, että aina joku hakee jotain erityistä, joka on vakiintuneista tavoista poikkeavaa ja siitä tulee se luonnehdinta: poikkeuksellisen vaikeat neuvottelut, jatkaa Ojala.

Poikkeuksellisuus voi siis yleisellä tasolla olla ainaista…?

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen erityisavustaja Pertti Rauhio ei lähde upottautumaan tähän näennäisfilosofiseen suohon.

– Kun tätä edes ammatikseen seuraavat ihmiset pystyisi asian selvittämään, niin sekin olisi edistysaskel. Nyt on kaukana semmoinen ajatus, että todella tietäisimme, mikä meidän tilanteemme kulloinkin on.
Poikkeukselliset vaikeudet saattavat todella olla edessä.

Muistuuko Rauhiolle mieleen poikkeuksellisen helppoa neuvottelukierrosta, tai edes helppoa?

– Hoh, hoh, siinäpä se. Ei ole koskaan ollut. Ei ole ollut edes poikkeuksellisen tavallisia tuponeuvotteluja. On ollut vain poikkeuksellisen poikkeuksellisia. Se on asioiden koreografia.

Kerran oli toisin

Soittokierrokseen mahtuu sentään yksi henkilö, jolle tulee mieleen eräät ”aika leppeät neuvottelut”. SAK:n johtaja Kirsti Palanko-Laaka muistelee aikoja viitisentoista vuotta sitten.

– Olimme jumiutuneet loppurutistuksessa, kun meidän puheenjohtaja Pertti Viinanen ja TT:n Tapani Kahri alkoivat käydä keittiönpöytäkeskustelua ja hiukan siinä välissä palloili myös silloinen valtakunnansovittelija Teuvo Kallio.
Joskus aamuneljään mennessä taisimme saada ne tekstit kuntoon. Tämä on jäänyt mieleen aika hauskana tapauksena.

Mitä tähän syksyyn tulee, Palanko-Laaka ei puhuisi edes vaikeista neuvotteluista.

– Jos taloudessa on ollut vaikeaa, ovat vaikeudet aidosti johtuneet siitä. Esimerkiksi lama-aikana puhallettiin yhteen hiileen. Mutta nykyisessä ilmapiirissä, jossa yritysten suunnaton ahneus näyttäytyy ihan sopimuskierroksen alla voittojen keräämisenä omaan liiviin, syntyy ainakin täällä palkansaaja puolella tunne, että ei tässä mitään todellista vaikeutta ole. Ainakaan palkankorotuksien suhteen.

Ennätyksellistä

Tulimmeko hullua hurskaammiksi? Pitäisikö ”poikkeuksellisen vaikeat” siirtää kiellettynä kliseenä hetkeksi jäähylle? Vai sopisimmeko aikaraamin, jonka sisällä sanaparin käyttö olisi sallittua vain kerran?

Rauhio keksii tästä syksystä kuitenkin jotakin selkeän poikkeuksellista. Sellaista, joka aukeaa taviksellekin yhdellä lukemalla.

– Jos kierros tuottaa tulopoliittisen ratkaisun, tulee ennätysmäisen monta tuloratkaisua peräkkäin ilman liittokohtaisiin sopimuksiin menemistä.

Siinä ei sen sijaan liene mitään poikkeuksellista, ennätyksellisyydestä puhumattakaan, että valtiovallan herra Tupoa, valtiosihteeri Raimo Sailasta ei tavoitettu puhelinlangan päähän vaikeuden nyansseja pohtimaan.
Sähköpostiviestinä tuli:

– Mukavia kysymyksiä, vaan nyt ei ehdi….

Päivän lehti

29.3.2020