Kolumnit Uutiset

Turhasta luopumiseen tuli vauhtia

Muutama vuosi sitten seurasin lievän kauhun tuntein tuttavani urakkaa. Hän tyhjensi äitivainajansa asuntoa yhdessä sisarensa kanssa, ja heiltä kului työhön monta viikkoa.

Kaikki oli tallessa vanhoja kassakuitteja ja laskuja myöten, ja siksi jäämistön läpikäynti vei tolkuttomasti aikaa. Tuttavani oli juuri jäänyt eläkkeelle, eli hän pystyi paneutumaan asiaan. Työn ohella homma olisi kestänyt vielä paljon kauemmin.

Tuolloin ajattelin, että omaa perikuntaa täytyisi säästää moiselta. Onhan nyt muotiakin konmarittaa eli luopua kaikesta tarpeettomasta, mutta toistaiseksi raivaus on jäänyt lähinnä aikomuksen asteelle.

Ryhtiliike käynnistyi pari viikkoa sitten, kun yllätysremontti pakotti tyhjentämään kaapistot ja komerot pikavauhtia.

Kun vuosikausia kaapin perukoilla lojuneet tavarat joutuivat yhtäkkiä päivänvaloon, niiden määrä järkytti. Siinä ei auttanut parin vaatekassillisen kiikuttaminen UFF:n laatikkoon, kun elämän koko kirjo oli levitettynä eteisen lattialle.

Oli terassituolien pehmusteet, pari tyhjää (mutta tyylikästä) viinipullon koteloa, vanhoja penkkariasuja, boolimalja, kynttilöitä, käyttöönottoa odottavia paistinpannuja, rikki mennyt kynttelikkö ja paperisilppuri. Ja kasoittain kenkiä, luistimia ja monoja. Ja nämä kaikki oli niellyt vaatekaappi, jonka varsinainen sisältö koostui vaatteista.

Osalle kaikesta tavarasta ainoa oikea osoite oli roskis. Osalle löytyi sijoituspaikka, kun muualla vähän tiivisti hyllyjä.

Mutta enin osa oli vaatteita ja tavaroita, joilla ei oikein enää ollut itselle käyttöä, mutta joita ei raaskinut heittää poiskaan. Tunnearvo alkoi tosin huveta ja jätesäkit täyttyä sitä mukaa kuin remonttipäivä lähestyi.

Samalla alkoi myös tuntua siltä, että jatkossa vähempikin riittää. Ei ole pakko hankkia koko ajan lisää, ei edes silloin, kun saa halvalla.

Tavaroiden karsijoille on tarjolla runsaasti neuvoja, niksejä ja elämänohjeita. Niistä moni tuntuu täysin utopistisilta, kuten siirtyminen kokonaan digitaaliseen maailmaan.

Vaikka kuinka konmarittaisin, en halua luopua kokonaan kirjoista, valokuva-albumeista enkä kaikista lasten piirustuksista.

Eräs vastaan tullut neuvo on kuitenkin ollut erinomainen. Sen mukaan yksikään remontti ei ole jäänyt tekemättä sen takia, ettei kaapista löydy risoja t-paitoja ja verkkareita työvaatteiksi. Tätä noudattaen sain tyhjennettyä kaksi kokonaista hyllyä.