Uutiset

Turhautumista ja näköalattomuutta

Britannian suurkaupunkeihin levinnyt mellakointi saa yhä hurjempia muotoja. Ajoittain kadut muistuttavat sotatannerta palavine taloineen ja tuhottuine autoineen.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä turvatoimiin oli kutsuttu 16 000 poliisia. Sekään ei riittänyt rauhoittamaan tilannetta. Kuohunta jatkui, eikä viranomaisilta löytynyt aseita mellakoiden taltuttamiseksi.

Vesitykkeihin sen paremmin kuin armeijankaan apuun ei hallitus halua ainakaan tässä vaiheessa turvautua.

Mellakointi sai alkunsa, kun poliisi ampui mustaihoisen nuorukaisen viime torstai-iltana. Tiistaina varmistui, ettei nuorukainen ampunut kohti poliiseja kuten alkuun väitettiin.

Varsinaiset väkivaltaisuudet puhkesivat perjantaina nuorukaisen omaisten järjestämän rauhallisen mielenosoituksen jälkeen.

Mellakoinnissa ei kuitenkaan ole kyse yksittäisen tapahtuman aiheuttamasta reaktiosta. Pinnan alla on rotujännitteitä, mutta ennen kaikkea nuorten turhautumista ja näköalattomuutta.

Elämä esikaupungeissa on kurjistunut jatkuvasti. Työttömyys, sosiaalitukien raju alasajo, nuorten koulutus- ja kurssipaikkojen romahdus ovat tehneet tehtävänsä. Ei tarvittu kuin yksittäinen ikävä tapahtuma, joka räjäytti raivonpurkaukset valloilleen.

Kaaos on tempaissut mukaansa myös rikollisryhmiä, väkivaltaisia katujengejä ja ryöstelijöitä, jotka putsaavat kauppoja systemaattisesti. Heille tärkeintä on taloudellinen hyöty, ei protesti.

Britannian talous romahti kolme vuotta sitten lähes viisi prosenttia ja valtionvelka nousi yli 60 prosentin bruttokansantuotteesta. David Cameronin hallitus lähti supistamaan velkasuhdetta rajulla kuurilla. Vaalikaudeksi laadittiin 81 miljardin punnan leikkausohjelma.

Se merkitsi 330 000 julkisen sektorin työpaikan alasajoa ja rajua sosiaalitukien karsimista. Kaiken lisäksi 2,5 prosentin korotus arvonlisäveroon oli etenkin vähäosaisille kova pala.

Tiukka talouslinja sai paljon arvostelua osakseen. Muun muassa Nobel-palkittu Christopher Pissarides piti sitä ylireagointina, joka sisältää riskejä.

Riskit ovat nyt ainakin yhteiskuntarauhan osalta toteutuneet. Ja vaikka kadut saataisiinkin siivottua, toivottomuus jää.

Kun sadattuhannet nuoret kokevat, ettei heillä ole mitään menetettävää, on räjähdysvaara koko ajan olemassa. Vaihtoehtoisesti ajaudutaan ääriliikkeisiin, joiden lähtökohtana on vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen vastustaminen.

Suomessa yhteiskuntarauha on säilynyt jo pitkään, ja sitä on ryhdytty pitämään kuin itsestäänselvyytenä. Yhteiskunnalliset ristiriidat ovat meillä vähäisiä, kuten myös sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus.

Tosin kehitys kulkee mei lläkin huonoon suuntaan. Nuorten syrjäytyminen lisääntyy yhdessä eriarvoistumisen ja tuloerojen kasvun kanssa.