Kolumnit Uutiset

Turhista tavaravuorista on vaikea luopua

Kolme isoa Ikea-kassillista odottaa lapsuudenkotini kellarissa. Neljäs on sullottu vinttikomeron perälle.

Muutin kesällä tuttavani asuntoon alivuokralle, ja jouduin karsimaan kaksi kolmasosaa vaatekaappini sisällöstä. Syksyllä käyttövaatteeni vähenivät vielä puolella, kun siirryin poikaystäväni nurkkiin uuden asunnon etsinnän ajaksi.

Tuskin muistan suurinta osaa paidoista ja mekoista, jotka odottavat minua viikattuina sinisiin muovikasseihin. En ole kaivannut vajaa viiden kuukauden aikana yhtäkään vaatekappaletta. Pakon edessä toimeen tulee vähällä.

Turhan roinan kerääntymisen tekee helpoksi se, että asumme entistä isommissa asunnoissa.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kotien keskimääräinen koko on kolminkertaistunut 50 vuodessa, kertoo radioverkko NPR. Kun säilytystilaa on paljon, tavaraa kertyy eikä sen karsiminen ole helppoa. Helppoa on sen sijaan unohtaa, mitä kaikkea omistaakaan.

Itse jätän jälkeeni tavaravuoria, joista en halua luopua ja joita en osaa kaivata. Lapsuudenkotini vintillä on laatikoittain vanhoja koulukirjoja, pehmoleluja ja sekalaisia muistoja. En ole katsellut niitä kertaakaan sen jälkeen, kun muutin seitsemän vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiin.

Tavaran kanssa pätee sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

Kodin järjestäminen on noussut ilmiöksi supersuositun KonMari-teoksen myötä. Siinä Marie Kondo opettaa järjestelymetodin, jonka avulla turhista tavaroista luopuminen on helppoa.

Tavarasta luopumisen trendikkyys näkyy myös kirpputorien pullistelevilla myyntipöydillä ja nettikirpputoreilla. Nurkkiin kertyneet rojut näyttävät ahdistavan yhä useampia.

Kaapit täyttyvät helposti, kun kertakäyttökulttuuri kukoistaa. Tuotteita käytetään hetki, ja sitten ne heitetään pois. Yleisempää taitaa kuitenkin olla se, että muutaman käyttökerran jälkeen turha tavara unohtuu pölyttymään kaapin perälle.

Minäkin löysin muuttokuormasta vaatekasseja, jotka piti viedä kirpputorille. Osa on odottanut myymistä jo vuosia. Samanlaisia kasseja löytyy varmasti useimpien suomalaisten varastoista. Kirpputorikassi kertoo paljon sekä kulutuskulttuurista että luopumisen vaikeudesta.

Yleensä kirpputorille ei tule lähdettyä, koska on kiire tai laiskottaa. Voi myös ajatella, että ehkä näille tulee vielä joskus käyttöä. Useimmiten ei tule.

Karsimisesta ei ole mitään hyötyä, jos tavaroista luopumista ei tee loppuun asti.