Uutiset

Turistisaaren uhriluku kasvaa yhä – kodittomia Lombokilla jo yli 350 000 ja kuolleita yli 400 – videolta näkyy tuhojen laajuus

Tilanne pahenee suomalaisturistienkin suosiman Lombokin saaren evakuointileireillä Indonesiassa. Hädänalaisia leireihin virtaa raunioituneista kylistä.

– Leireillä on pulaa kaikesta. Tilanne on paikoin katastrofaalinen, kertoo Indonesiasta tavoitettu Juni Matsumoto puhelimitse.

Hän on vaimonsa Kartinin ja perheen kolmen lapsen kanssa Balilla, mutta aikoo matkustaa Lombokin leirille, jossa vaimon vanhemmat ja sukulaiset oleilevat.

Helsinkiläinen Matsumoton perhe viettää osan vuodesta Indonesiassa Lombokin viereisellä pienellä Gili Airin saarella, josta Kartini on kotoisin. Nyt he tulivat Gili Airin saarelle kesäkuussa ja takaisin piti lähteä elokuussa.

Nimestään huolimatta Juni on suomalainen. Hän muutti suomalaisen äitinsä kanssa Japanista Helsinkiin vuoden ikäisenä.

 

 

Indonesiassa perheet ja sukulaiset pitävät vahvasti yhtä. Siksi Kartinikin halua lapsineen olla vanhempiensa ja sukulaisten kanssa leirillä, vaikka olosuhteet ovatkin kurjat.

Kuolonuhrien ja kotinsa menettäneiden virallinen määrä voi vielä nousta, koska kaikkiin kyliin ei heikkojen kulkuyhteyksien takia ole päästy. Raivaustyöt jatkuvat viikkoja.

Matsumoton mukaan avustusjärjestöt ja lukuisat vapaaehtoiset tekevät ympäripyöreitä työpäiviä auttaakseen leirillä olevia. Muun muassa monet sukelluskeskuksissa työskennelleet länsimaalaiset työntekijät ovat jääneet avustustöihin. Sen sijaan turistit on pyritty kuljettamaan pois Lombokilta.

– Olosuhteet ovat tavattoman vaativat ja vaikeat. Siitä huolimatta auttamishaluisia on riittänyt, kehuu Matsumoto.

Leirien suojat on kyhätty muoveista ja pressuista, joista osa ei pidä edes sadetta. Peseytymis- ja wc-tiloja ei juuri ole.

Nyt pelätäänkin tautien leviämistä. Vaaraa lisää sekin, että ravinnon puute ja uupumus heikentävät ihmisten vastustuskykyä. Monet leirillä oleilevista ovat saaneet järistyksissä vammoja.

 

Lopullista kokonaiskuvaa katastrofin laajuudesta on vaikeaa saada.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa satojatuhansia asuntoja on tuhoutunut tai ne ovat kärsineet pahoja vaurioita. Harvalla tavallisella lombokilaisella on varaa korjata tai rakentaa kokonaan uusi asuinsija.

– Nämä asuntonsa menettäneet ovat täysin tyhjän päällä. Heillä ei ole mitään. Ei asuntoa, ei työtä. Ilman tukea on tavattoman vaikea päästä elämisen alkuun.

Matsumoton mukaan monet saaren asukkaat saivat toimeentulonsa turismista suoraan tai välillisesti. Turisten mukana meni toimentulon perusta.

Erityisesti Lombokin viereisellä kolmella pienellä saarella, Gili Airilla, Gili Menolla ja Gili Trawanganilla, elämä pyöri turismin ympärillä.

– Nämä ihmiset ovat nyt täysin ulkopuolisen avun varassa, ja apua voidaan tarvita pitkään, Matsumoto pohti.

 

Maanjäristyksiä ja jälkijäristyksiä saarilla on ollut lähiaikoina satoja. Jälkijäristykset ovat jatkuneet ihan näihin päiviin asti.

Heinäkuun lopun järistyksessä kuoli 17 ihmistä, mutta aineelliset vahingot jäivät vielä verrattain pieniksi. Elokuun ensimmäisenä sunnuntaina maa järkkyi 6,9 magnitudin voimalla.

Tämä järistys aiheutti laajimmat tuhot. Moni Lombokin itä- ja pohjoisosan kylistä tuhoutui kokonaan.

 

Matsumoto oli tuolloin Gili Airin saarella illallisella perheensä kanssa. Muutaman sekunnin ajan maa jalkojen alla vavahteli ja osa lähiseudun rakennuksista oli hetkessä maan tasalla.

– Naapuripöydän mies juoksi ravintolasta ulos ja jäi sortuvan betonimuurin alle, kertaa Matsumoto katastrofia.

Ihmisten hätääntymistä lisäsi sähköjen katkeaminen. Koko saari oli hetkessä pimeänä. Pakokauhua ja paniikkitunnelmaa kasvatti myös annettu tsunamivaroitus.

– Tiedonsaanti oli sähköjen katkeamisen takia heikkoa. Kännykät toimivat niin pitkään kuin virtaa akuissa riitti.

 

Tsunamivaroituksen peruuntuminen ei tavoittanut kaikkia, eivätkä monet uskoneet tiedon jälkeenkään, että vaara olisi ohi.

Ihmiset kerääntyivät saaren korkeimmalle kohdalle, joka on vain kymmenisen metriä merenpinnan yläpuolella.

– Ihmisillä olikin kova paniikki päästä pois saarelta. Veneitä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Vaimoni sukulaisilla oli oma vene, jolla väkeä sitten kuljetettiin Lombokin puolelle.

Gili Airilta ei ole Lombokille kuin kymmenen minuutin venematka.

– Kulkuongelmat tulivat Lombokin puolella, koska teitä oli poikki ja maasto mäkinen ja muutenkin vaikeakulkuinen, Matsumoto muistuttaa.

Muutaman kilometrin matka pienten lasten kanssa vei monta tuntia.

Junin vaimolla Kartinilla oli hätä päästä vanhempiensa ja sukulaistensa luokse toteamaan, että kaikki on olosuhteisiin nähden hyvin.

 

Toivoa toivottomuuden keskelle tuo ihmisten valtava halua auttaa konkreettisesti hädässä olevia.

Avustusjärjestöihin ilmoittautuu koko ajan lisää väkeä ja vapaaehtoiset ryhmät ovat organisoituneet niin, että ne tekevät yhteistyötä järjestöjen kuten Punaisen Ristin kanssa.

Myös avustustilejä on avattu lukuisia, ja paikalla olevat valvovat avustusten perillemenoa.

– Täällä on syntynyt voimakas tahto auttaa hädässä olevia. Se tuo lohtua ja toivoa autettaville, Matsumoto toteaa.

– Someviesteistä ja ihmisten puheista saa kuvan, ettei toivon kipinä leireillä ole kokonaan sammunut. HÄSA

Katso videoJuni Matsumoton kuvaama video Lombokin tuhoista Hämeen Sanomien verkkosivuilla.

15 tuoreinta

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930