Uutiset

Turistit pitäisi viedä hiisien maille

Vierailin Euroopan kummituspääkaupungiksi itseään kutsuvassa Edinburghissa viime viikolla. Kaupungin synkkä charmi tietysti viehätti, mutta eniten silmään pistivät keskustan kymmenet kummituskierrokset. Kierroksilla ihmiset viedään kaupungin vanhalle hautausmaalle tai kellareihin maan alle. Siellä heille kerrotaan paikallisia legendoja ja kaupungin historiaa.

Jäin miettimään, miksei Hämeenlinnassa voitaisi yhtä hyvin hyödyntää paikallisten tarinoiden taikaa matkailussa. Hämeessä pesii rikas tarinaperinne hiisineen ja haltijoineen, ja historia pursuaa sekä hiuksia nostattavia legendoja että tositarinoita. Lisäksi Hämeenlinnasta löytyy ihan keskustan tuntumasta metsää ja järviä, jotka jo sinänsä ovat elämyksiä monelle ulkomaalaiselle. Opastetuista tarinakierroksista luontoon tulisi taatusti vetonaula.

Ollakseni rehellinen, Edinburghin kummituskierroksella minut vain vietiin vanhoihin kellareihin kurkkimaan pimeisiin nurkkiin. Lysti maksoi peräti viisitoista euroa, ja silti tulin täysin tyytyväisenä ulos, koska olin elämystä rikkaampi. Nykyisessä digitaaliviihteen maailmassa ei useinkaan ole henkilökohtaisesti läsnä ja pääse kokemaan kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin, kun taitava opas herättää henkiin vanhoja legendoja.

Paikkojen itsessään ei siis tarvitse olla ihmeellisiä. Ihmisiä houkuttaa enemmän se merkitys ja sielu, joka paikoille annetaan sanojen ja tarinoiden kautta. Jos Edinburghin kellareista maksetaan, niin mikseivät turistit nauttisi kuvankauniin järven rannalla kuusikossa kuullessaan suomalaisia kummitusjuttuja, tositarinan sadan vuoden takaa tai legendoja hiisien karkeloista.

Mutta suomalainen vain tokaisee turistille ”Jaa toi meidän vaarin vanha mettä vai?”, kun samassa tilanteessa skotti hymyilisi arvoituksellisesti ja kuiskaisi. ”Tuo esi-isieni synkeä korpi, jossa hiidet ja haltijat ennen vanhaan asuivat. Eräänkin kerran tuolla lähistöllä…” Ja kuinka ollakaan, Edinburghin kosteat kellarit houkuttelevat tuhatmäärin enemmän turisteja kuin Hämeenlinnan kuiskivat metsät, siniset järvet, keskiaikainen linna ja rautakautiset linnavuoret.

En toki tarkoita, etteivätkö tutkittuun historiaan keskittyvät kierrokset olisi nekin mielenkiintoisia. Olen itsekin työskennellyt oppaana juuri Hämeen linnassa. Kuitenkin tärkeä osa kulttuuriamme ovat myös Hämeen tarinaperinne ja legendat, jotka ovat ikävä kyllä painumassa nopeasti unhoon. Tarinat kiinnostaisivat taatusti sekä suomalaisia että eksoottiseen Pohjolaan saapuvia turisteja.

Hämeenlinna voisi olla kehityksen kärjessä rakentamassa tarinoiden mahtiin nojaavaa elämysmatkailua Suomeen. Tarinakierrokset eivät vaatisi edes ihmeellisiä resursseja: vain suunnittelun, osaavia elämysoppaita ja hiukan mainostusta.