Uutiset

Turkki on vasta maratonin lähtöviivalla

Euroopan unionin ja sen jäsenyyttä havittelevan Turkin vääntö neuvottelujen käynnistämisestä ei yllä kovin korkeisiin pisteisiin. Portti pitkälle, kymmenen vuoden mittaiselle marssille aukesi vaivalloisesti. Viimeisin kanto kaskessa oli Itävalta, jolle Turkin täysjäsenyys on ollut lähes ylivoimainen ajatus. Niinpä väännön viime tunteina vedettiin mukaan myös Kroatia, joka yhtäkkiä osoittautui yhteistyökykyiseksi YK:n sotarikostuomioistuimen kanssa ja lunasti siten paikkansa neuvottelupöydässä.

Itävallan veto Kroatian puolesta tarjosi kaikille osapuolille kunniallisen vetäytymistien ja mahdollisuuden säilyttää kasvonsa. Kyse on kuitenkin eräänlaisesta lehmänkaupasta, joka istuu huonosti kansainvälisen politiikan areenoille.

Kroatian ja Turkin mahdollinen EU-jäsenyys ei ole yhteismitallinen. Maat ovat ongelmineen kovin erilaisia. Turkin vaikuttavuus maanosamme politiikkaan ja talouteen on Kroatiaan nähden täysin eri luokkaa.

Euroopan unioni on leimallisesti kristikuntaan kuuluvien kansojen yhteenliittymä. Vaikka uskonnon rooli ei ole unionissa erityisen korostunut, on selvää, että 70 miljoonan muslimin mukaantulo aiheuttaa epäilyjä ja pelkoja. Turkkia luonnehditaan maltilliseksi muslimimaaksi, joka voisi toimia tavallaan suodattimena Euroopan ja muslimifundamentalistien välillä. Islamin vaikutus EU:ssa tuskin Turkin myötä oleellisesti lisääntyisi, sillä maa varoo korostamasta uskonasioita. Toisekseen Euroopassa asuu jo kymmeniä miljoonia muslimisiirtolaisia, jotka ovat hiljalleen kotoutumassa uusiin oloihin.

Turkilla on vielä pitkä matka EU:n täysivaltaiseksi jäseneksi, vaikka maa on jo aloittanut tähän tähtäävät uudistukset. Kuolemanrangaistus on poistettu, ihmisoikeuksia edistetty ja suhtautumista kansallisiin vähemmistöihin on liberalisoitu.

Nyt alkavat vasta neuvottelut, joiden tähtäin on asetettu vuoteen 2015. Turkin jäsenyys ei edelleenkään ole varmaa, neuvottelujen aloittaminen ei ole lupaus jäsenyydestä. Suuri maa ja vanha kulttuuri muuttuvat hitaasti, ikiaikaisia perinteitä ja käsityksiä ei murreta hetkessä. Maan sisäisiin, ytimiin meneviin uudistuksiin tarvitaan ehkä kokonaan uusi sukupolvi niin kansalaisia kuin poliitikkojakin.

Vaikka suuren maan tulo pelottaa vanhoja jäsenmaita, Turkissa voi piillä mittava työvoimareservi ikääntyvälle Euroopalle. Jos jäsenyydestä tulee totta, monikymmenmiljoonaisesta kansakunnasta riittää muuttajia paikkamaan jo lähivuosina käsissä olevaa työvoimapulaa.

Turkkilaiset ovat jo Eurooopassa, miljoonat maan kansalaiset ovat lähteneet työn ja rahan perässä pakoon ankeita oloja. Tie uusille siirtolaisvirroille helpottuu, jos jäsenyys toteutuu.

Turkkilaisia ei kymmenen-kahdenkymmenen vuoden kuluttua pelätä eikä heillä pelotella, kuten taannoin kansanäänestyksessä EU:n perustuslain torjuneita ranskalaisia puolalaisilla putkimiehillä. Ikääntyvä Eurooppa tarvitsee työvoimaa.