Kolumnit Uutiset

Turku ja Tampere, kuin kaksi marjaa

Sanomattakin on selvää, etteivät turkulaisten mielet juuri nyt mettä keitä. Aina niin eloisat tuomiokirkon naakatkin tuijottavat ilottomin silmin Aurajoen masentavan harmaata pintaa.

Ilo on kuollut Suomen entisestä pääkaupungista. Murheista pienimpiä on se, ettei kaupungissa näin vuosin enää Tampereen tapaan pelata jääkiekkoa. Sysimustan kevään aiheutti se, että tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto järjestetään ystävyyskaupungissa Tampereella.

Tämän päätöksen jälkeen Turulla ei ole kansakunnalle muuta annettavaa kuin joulurauha sekä Matti ja Teppo.

Suolaa haavoihin hieroo sekin, että nykyinen presidentti on juureltaan varsinaissuomalainen, mutta pitää silti juhlansa Tampereella. Ehkä hän kavahti Turun mainetta juhlapaikkana.

Kansanedustaja Ilkka Kanervalle (kok.) Turussa järjestettyjä 60-vuotiskekkereitä kuurnitaan edelleen käräjähuoneissa. Jäljet pelottivat.

Viime vuosituhannen muoti-ikoni Lenita Airisto kehui vuolaasti Turkua huhtikuun alun Aamulehdessä. Hän ylisti turkulaisia herraskaisiksi ja hyvin pukeutuviksi. Tamperelaiset puolestaan ovat jääneet muodin junasta jo silloin, kun Tampereen yliopisto ja vasemmiston raaka varjo ohjeistivat kansaa.

Yliopistossa opiskelleet toimittajat pitivät muotiteollisuutta pelkkänä hapatuksena ja niin tapettiin kukoistava tekstiiliteollisuus. Lenita mättää vastuun rättibisneksen katoamisesta yksinomaan toimittajien päälle. Heh-heh, emme me sentään niin mahtavia ole.

Hänen vuodatuksistaan huolimatta presidentin juhlavastaanotto pidetään Tampere-talossa. Taitaa ikonin aika olla auttamattomasti jo ohi.

Turulla on toki verraton historia ja siitä on jäänyt vahva jälki isänmaan ja kansan vaiheisiin. Historiansa on Tampereellakin ja vielä Turun suuruuden päiviä tuoreempaa.

Koko lailla päivälleen 95 vuotta sitten verisissä taisteluissa Tampereen Pyynikillä, Ratinassa, Näsinlinnassa, Hatanpäässä ja Kalevankankaalla linjattiin itsenäisen Suomen yhteiskunnallinen kehitys, joka näkyy ja tuntuu edelleen.

Voimme vain kuvitella, millainen Suomi olisi nyt, jos punainen Tampere ei olisikaan luhistunut, vaan vallankumous olisi voittanut.

Tampereella tohistaan jo täyttä päätä, mitä juhlavieraille tarjotaan. Mitäpä sitä työläiskaupungissa suotta hienostelemaan, talon tapaan vaan.

Kunhan pitopöydässä on Linkosuon rievää ja Tapolan mustamakkaraa ja juotavaksi hämeenkyröläistä sahtia, tarjoilun puolesta juhlat onnistuvat varmasti.

Ihana juoma on sahti, täyttää mahan ja riuduttaa hermot suloiseen itu klanuun

niin että joukon möhläys ani harvoin paisuu parkinaksi

vaan pikemminkin lauhtuu haparoivaksi plääsäykseksi …

Hämeenkyröläinen kirjailija F.E. Sillanpää tiesi varmasti, mistä kirjoitti ylistäessään sahtia. Kyllä sen voimin yhdet itsenäisyyspäivän juhlat sujuvat siinä missä presidentinlinnan litkuksi moititun boolinkin.