Kolumnit Uutiset

Turvallinen giljotiini

Toisin kuin tähän asti on luultu, tuulivoimalat ovatkin täysin turvallisia tuhansille muuttolinnuille. Ne lentävät vain harvoin tuulivoimapuistojen läpi, ja törmäävät tuskin koskaan myllyjen lapoihin.

Lintuharrastajat ovat riemuissaan tästä Lännen median välittämästä uutisesta, joka äskettäin julkaistiin monissa maakuntalehdissä, muun muassa Hämeen Sanomissa.

Uutisen mukaan kahden vuoden tarkkailujaksolla Iin ja Simon rannikkoalueille rakennetuissa puistoissa ei havaittu yhtään törmäystä. Kuolleita lintuja ei löytynyt lainkaan, vaikka niitä etsittiin maastossa satoja tunteja.

Tähän uskomattoman hienoon tulokseen päätyy Finnish Consulting Groupin laatima selvitys. Kuinka ollakaan, ihan sattumalta tutkimuksen toimeksiantajana on ollut Tuuliwatti oy.

Hienoa! Seuraavaksi saamme varmaankin lukea, ettei liikenteessä kuole yhtään lintua, koska ainuttakaan raatoa ei ole löytynyt tuhansien tutkittujen autojen tuulilaseista.

Totta on, että törmäysriskiä pidetään yleisesti varsin pienenä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei riskiä lainkaan olisi. Suomessa tuulivoimapuistoja on kuitenkin vielä niin harvassa, ettei laajoja ongelmia linnuston kanssa ole esiintynyt.

Toisin on muualla maailmassa. Esimerkiksi Norjassa Smlan saarella on kaikkiaan jo 54 merikotkaa kuollut saatuaan osuman giljotiinin tavoin iskevästä tuulimyllyn lavasta. Norjalaistutkimuksesta kertoi äskettäin Talouselämä.

Myös Espanjassa on tiettävästi useita hanhikorppikotkia menehtynyt törmäyksissä. Esimerkkejä on toki monia muitakin.

Miksi sitten suomalaistutkimuksessa ei löydetty lainkaan törmäysten uhreja? Tähän on parikin mahdollista syytä. Ensinnäkin ketut, supikoirat, korpit ja muut haaskaeläimet löytävät raadot nopeasti ja korjaavat ne parempiin suihinsa.

Toisaalta, kuten tutkijat itsekin toteavat, kuolleiden lintujen löytäminen tuulivoimalan alapuolelta on huomattavan vaikeaa maastosta riippuen.

Varsinkin pienet varpuslinnut katoavat helposti korkeaan varvikkoon, heinikkoon tai louhikkoon. Täysosuman jälkeen niistä ei välttämättä edes jää mitään löydettävää.

Birdlifen arvion mukaan vuosittain sattuu 0–60 törmäystä yhtä turbiinia kohti. Todellista määrää tuskin tietää kukaan.

Ongelma voi siksi tuntua vähäpätöiseltä, mutta sen olemassaoloa on turha kieltää.