Uutiset

Turvallissuuspoliittista vastuun pakoilua

Puolueet leikkivät Nato kysymyksellä kissaa ja hiirtä keskenään, kuin pahimpana suomettumisen aikoina.

Littymispäätöksen vastuuta lykätään kansalle sellaisessa asiassa, mistä sille ei kuitenkaan anneta totuudenmukaista tietoa. Presidentti ja ulkoministeri toimivat takuumiehinä.

Natoon liittyminen on muodostunut nykyiselle hallitukselle kompastuskiveksi.

Natoon liittymisessä on kysymys itsenäisyytemme turvaamisesta. Miten voi olla, ettei se ole ajankohtaista pääministerimme mielestä. Eihän mikään ole niin epävarmaa, kuin nykyinen maailmanrauhakin.

Hallitusvallan tärkein tehtävä on kaikin keinoin turvata maamme itsenäisyys. Kerran on jo kokeiltu onneamme vuonna 1939, kun ei varauduttu sodan uhkaan. Olimme niin huonosti varustautuneet, että osa miehista joutui talvisotaan oma lippalakki päassä. Heillä oli ainoana valtion antamana varusteena kokardi lippalakissaan.

Silti selvittiin täpärästi itsenäisinä, vaikkei ketään liittolaisia ollut ennen sodan alkua edes tarjolla. Karjala kuitenkin menetettiin ja suuri joukko urheita taistelijoitamme. Nyt puhutaan itsenäisestä puolustuksesta ja sen avulla selviämisestä. Samaan aikaan ajetaan armeijaa alas ja varuskuntia lakkautetaan. Ikäluokat pienenevät asevelvollisuus määräyksiä löyhennetään, mikä tarkoittaa puolustuskykymme heikkenemistä.

Nykyaikana ei omalla puolustuksella kauan selvittäisi.

Kysymys kuuluukin, miten liittyminen sitten on enää mahdollista, kun se olisi ajankohtainen mutta ei enää mahdollista? Naapurimme on jo nyt varoittanut Valkovenäjää ja Ukrainaa Natoon liittymisen seurauksista.

Venäjän kaupan menestymisen hintana ei saa olla Venäjän pelko, joka estää Nato jäsenyyden.

Valvonta komission massamme olo sodan jälkeisinä vuosina, johti poliitikkojemme toimintakyvyn halvaantumiseen. Nyt se on hätävarjelun liioittelua. Jos rehti kauppa ei kelpaa Venäjälle, niin ei me siihen kaaduta.

Muukin kytkykauppa, millä meidän päätöksentekoa tulevaisuudessa voisi ohjailla, niin kuin merikaapeli on syytä unohtaa ja katsoa mihin naapurimme valtiollinen kehitys johtaa. Euroopan Unioniin liittymisen tärkein syy aikoinaan oli muun Euroopan meille mahdollisesti takaama turvallisuus. Se on kuitenkin jäänyt toistaiseksi toteutumatta. Sen vuoksi olisi tärkeää liittya Natoon ja saada samat turvallisuustakuut kuin monilla muilla Euroopan mailla jo ovat. Tosiasiat pitää uskaltaa selittää kansalle.

Silloin voisimme välttyä oman sukupolveni kokemista taloudellisista ja henkisistä koettelemuksista tulevaisuudessa. nykyinen saamattomuus asian hoidossa on turvallisuuspoliittisen vastuun pakoilua.

Yrjö 0. Rautavirta

Hauho