fbpx
Uutiset

Tuskainen tyttö mutta onnellinen loppu

-Jii jii jii jii jii! Jaa jaa jaa jaa jaa! Parinkymmenen nuoren ääni aaltoilee Hämeenlinnan yhteiskoulun lukion Hykin juhlasalissa. Oppilaat avaavat ääntä illan musikaaliharjoituksia varten.

Iso talo ympärillä on juuri niin aavemainen kuin vain illaksi tyhjennyt koulu voi olla, mutta salissa ääntä ja liikettä on meteliksi asti.

-Lainaa meikkejä, joku anelee samalla, kun vetää ylleen rooliasua.

Hiuslakan imelä haju leijailee ilmassa, yksi pihauttaa kokeeksi huilua.

Hykkiläisten Aaveet ja haaveet -musiikkinäytelmän ensi-ilta on lauantaina. Ensimmäinen kenraaliharjoitus alkaa tunnin myöhässä, sillä käynnissä oleva koeviikko, mahatauti ja kuume ovat verottaneet näyttelijä- ja muusikkojoukkoa.

Näytelmän ohjaaja ja käsikirjoittaja, äidinkielenopettaja Ulla Lappalainen vaikuttaa kaikesta huolimatta rauhalliselta.

-Mennään kokonaan läpi, Lappalainen korottaa ääntään vain hiukan.

Porukka rauhoittuu hetkessä ja pakkautuu näyttämön taa.
Vakavanhumoristinen kasvutarina

Aaveet ja haaveet kertoo nuoresta Measta, jonka perhe muuttaa jatkuvasti isän työn perässä kaupungista toiseen. Hämeenlinnaan on tultu Äänekoskelta, jonne jäivät Mean kaverit ja poikaystävä.

Mealla on haaveita: laulajanura ja uusi poikaystävä. Seurustelusuhteeseen liittyvät myös tytön elämän aaveet.

Näytelmässä on mukana noin 50 ihmistä – kaikki jossain määrin hykkiläisiä.

-Osa on nykyisiä oppilaita, osa entisiä. Ikähaitari on 10-vuotiaasta eläkeläiseen, Lappalainen kertoo.

Musiikkipitoisessa näytelmässä on oppilaiden valitsemia kappaleita sekä heidän omia sävellyksiään.

Näytelmän perusvire on vakava, mutta Lappalainen vakuuttaa, että mukana on runsaasti huumoria.

-Tämä on kasvutarina, jonka sanoma on, että elämä voi pysyä raiteillaan kaikista yllätyksistä huolimatta. Kaikesta voi selvitä, Lappalainen sanoo.

Kuiskaaja Jenni Vartiainen paljastaa, että loppu on ihan onnellinen.

Yhteishenki kantaa

Lukion ensimmäisellä luokalla oleva Katri Saarinen on toinen Aaveiden ja haaveiden Meoista. Hän kuvailee roolihahmoaan “tuskaiseksi tytöksi”.

Saarinen oli viime vuonna mukana Hykin 125-vuotisjuhlanäytelmässä ja halusi pienen osan tänäkin vuonna. Päärooli tuli yllätyksenä.

-Työlästä mutta tosi hauskaa, Saarinen toteaa teatterin tekemisestä lukion ohessa.

Parasta projektissa on hänen mielestään hyvä yhteishenki.
Myös Lappalainen kehuu teatteriporukan tunnelmaa.

-Tuntemattomat tulevat tutuiksi ja eri-ikäiset toimivat hienosti yhdessä. On ihanaa nähdä, kuinka roolit loksahtelevat paikalleen, Lappalainen kehuu.

Ihan yksin hykkiläiset eivät Aaveita ja haaveita ole tehneet, vaan apua on saatu ammattilaisilta.

Miniteatterin Marja Myllymäki ja kaupunginteatterin näyttelijä Johanna Reilin ovat käyneet ohjaamassa harjoituksia. Musiikin läänintaiteilija Kari Mäkiranta on auttanut musiikkipuolella.

Lisäksi näytöksissä vierailee Hykin käyneitä muusikoita: maanantain esityksessä hämeenlinnalaisbändi Jana ja keskiviikkona Ultramariinin Ville Aalto ja Matti Koivu.

Menot