Uutiset

Tutki merkkejä, jos haluat valita eettistä ruokaa

Ympäristöystävällisyys. Eläinten hyvinvointi. Pakkausmateriaalit, kestävä kalastus ja työntekijöiden kohtelu. Vastuullisia elintarvikkeita metsästävä joutuu pähkäilemään monia asioita.

Apua saa pakkausmerkinnöistä ja sertifikaateista. Merkkejä on olemassa vino pino: luomulle on omansa, toiset kertovat ympäristön suojelusta tai työntekijöiden kohtelusta. Merkkien taustojen selvittäminen vaatii kuluttajalta perehtymistä. Luotettavimpia ovat sellaiset sertifikaatit, joissa tiloja ja yrityksiä valvoo riippumaton ulkopuolinen taho.

Merkkien lisäksi yritykset viestivät ympäristöystävällisyydestä muilla tavoilla. Sitä voidaan korostaa sanavalinnoilla, pakkauksen värillä ja materiaalilla – vaikka muovin sijasta ruskealla pahvilla.

– Kun ekologisuus ja vihreys ovat vallitseva trendi, ihmiset haluavat toimia vihreiden arvojen mukaisesti. Sitä myötäillään pakkausten visuaalisissa ilmeissä, professori Outi Uusitalo Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta mainitsee.

Tuotteille on olemassa myös epävirallisia kauppanimiä. Munahyllyltä löytyy laaja kirjo kuvailuja, kuten onnellisen tai vapaan kanan munat. Näissä merkinnöissä on Uusitalon mukaan kyse mielikuvan luomisesta.

Varsinainen tuotantotapa selviää munien leimoista. Kun ensimmäinen numero on 0, kyseessä on luomumuna. 1 tarkoittaa ulkokanojen munaa, 2 lattiakanan munaa ja 3 virikehäkkimunaa.

Yritysten omat merkinnät ovat kuluttajalle monimutkaisia siksi, että niiden ympäristöystävällisyyttä on vaikea vertailla, sanoo dosentti Mari Niva Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Yritykset ovat kuitenkin tietoisia kriittisistä kuluttajista. Ylilyönnit ovat harvinaisia, sanoo markkinoinnin tutkija Maria Pecoraro Jyväskylän yliopistosta.

– Sosiaalisen median aikakaudella sana virheellisistä väittämistä kiirii nopeasti, Pecoraro sanoo.

– Yritykselle on riski, jos viestitään, että tuote on eettisempi, ja ilmenee, ettei näin olekaan, huomauttaa puolestaan Niva.

Vaikka kuluttajaa kiinnostaisi ympäristöystävällisempi ruoka, siinäkin on rajansa. Lihan ympäristövaikutuksista puhutaan paljon, mutta kynnys lihasta luopumiseen on tutkimuksen mukaan Pohjoismaissa erityisen korkea, Niva kertoo.

– Toisaalta on halukkuutta siirtyä kasviproteiinien käyttöön. Nyhtökauran tyyppiset uudet tuotteet herättävät valtavasti kiinnostusta, Niva huomauttaa.

Eettinen liha on vaikea pala myös, koska eläimille vaadittava lisätila lisää kustannuksia ja tuotteen hintaa. Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntijan Annikka Marniemen mukaan keskivertokuluttaja ei ole valmis maksamaan eettisestä elintarvikkeesta kovin paljon lisähintaa.

Myös pakkausmateriaali saatetaan yhdistää tuotteen eettisyyteen. Muovipakkaukset ovatkin vähentyneet ja ohentuneet.

– Ylipakkaamista ei hirveästi harrasteta. Toisaalta pakkaus suojaa tuotetta, jolloin pilaantuminen ei ole niin nopeaa. Muuten ruokahävikkiä voisi tulla enemmän, Marniemi huomauttaa.

Sertifikaattien kohdalla Marniemen mukaan tärkeä ominaisuus on, kuinka avoimesti sen kriteereistä kerrotaan.

Finnwatchin tutkija Anu Kultalahti perää luomun tyyppistä viranomaisvalvontaa vastuullisten ruokien merkkeihin.

– Sen kautta voitaisiin tiukemmin valvoa vastuullisuusväittämien todenmukaisuutta. Kriteereissä on vielä puutteita, joten järjestelmiä tulisi kehittää. Perehtymistä ei voi jättää kokonaan kuluttajan vastuulle.

Sertifikaattien kattojärjestö ISEAL Alliance pyrkii edistämään sertifikaattien parhaita käytäntöjä.

Jos ruoan alkuperä on itselle tärkeä, Outi Uusitalo suosittaa selvittämään perusasioita ja käyttämään lähdekritiikkiä: aina ei voi tietää, mihin tietoon voi luottaa. Myös sertifiointiyhdistysten merkkien taustalla olevat seikat on hyvä selvittää.

– Helpointa voi olla sulkea pois huonoja vaihtoehtoja.