Uutiset

Tutkijaa on luultu luonnonsuojelijaksi

Johanna Enqvistin kartoitustyö Rengossa ja Lounais-Hämeen kunnissa on herättänyt kiinnostusta, mutta myös epäluuloja.

Museoviraston tutkija Johanna Enqvist on käyttänyt viimeiset kuusi viikkoa siihen, että hän on kiertänyt Renkoa ja viiden lounaishämäläisen kunnan alueita etsiskellen keskiaikaisia kylien ja myllyjen paikkoja.

Moni on ihmetellyt, mitä tumma, nuori nainen tekee hänen pelloillaan. Enqvist on saanut selittää, että hän on tekemässä niin sanottua pintapoimintaa eli on tarkastellut peltoja sillä silmällä, olisivatko kyntötyöt tuoneet pintaan vanhoja, peräti keskiaikaisia esineitä.

-Joku on epäillyt minua luonnonsuojelijaksikin, Enqvist sanoo.

Avuliasta suhtautumista
Kun kylien ihmiset ovat kuulleet, millä asialla hän on, he ovat Enqvistin mukaan suhtautuneet kivasti ja olleet avuliaita. Mutta pelokkuuttakin on esiintynyt.

-Jotkut varmaan pelkäävät, miten tämä ehkä vaikuttaa heidän omaan maahansa. Mutta eihän tämä vaikuta, sillä vallitseva maankäyttö voi jatkua siinäkin tapauksessa, että jotain merkittävääkin löytyisi.

-Ja jos tutkimuksia tarvitaan, yksityiset eivät joudu sitä rahoittamaan. Se tehdään museoviraston kustannuksella.

Enqvist korostaa, että kartoitusta ja myöhempää inventointia tehdään, jotta ihmiset saisivat lisätietoa kotiseutunsa historiasta. Mahdollisesti tuloksia käytetään hyväksi myös matkailussa.

Johanna Enqvist sai tarkastelunsa Rengossa päätökseen torstaina. Mitään odottamatonta ei tullut esille.

-Monet Rengon kylät ovat keskiajalta. Niissä on kuitenkin rakennettu jatkuvasti uutta vanhan paikalle, joten alkuperäiset rakenteet ovat tuhoutuneet.

Vain keskiaikainen kirkko on säilynyt – tosin sekin pääsi raunioitumaan 1600-luvulla ja rakennettiin uudelleen 1700-luvulla.

Yksitoista kylänpaikkaa
Keskiaikaisia kylätontteja eli kylänpaikkoja Rengossa on yksitoista. Niitä ovat muun muassa kirkonkylä eli Muurila sekä Nevilä, Oinaala, Uusikylä, Asemi, Ahoinen ja Vehmainen.

Miksi kyliä alkoi muodostua juuri keskiajalla eli 1200-1500-luvuilla? Se johtuu Enqvistin mukaan siitä, että maanviljelyksissä siirryttiin sarkajakoon. Maa siis jaettiin sarkoihin, jotka jaettiin viljelijöiden kesken niin, että jokainen sai viljelysmaata sekä paremmilta että huonommilta alueilta. Kylät muodostuivat peltoalueiden keskelle.

-Sarkajako edellytti viljelijöiltä yhteistoimintaa. Jako toteutui 1500-luvun loppuun mennessä. Sitä ennen asutus oli hajallaan.

Vaikkei keskiaikaisia rakenteita juurikaan ole jäljellä, vanhat kylänpaikat ovat tiedossa kirjallisten lähteiden perusteella. Niitä ovat maakirjat ja veroluettelot.

-Mutta jos kylä on hävinnyt ennen ensimmäisiä maakirjoja, sen olemassaolosta ei yleensä voida tietää mitään, Enqvist sanoo.

On myös mahdollista, että kylällä on pitkä historia, mutta sen paikka on välillä jostain syystä vaihtunut. Rengossa tällaisista paikanmuutoksista ei ole tietoa.

Tulikukka kertoo vanhasta asutuksesta
Joissakin paikoissa Enqvist on tehnyt myös koekuoppia. Lisäksi hän on kiinnittänyt huomiota kasvillisuuteen.

-Esimerkiksi jos jollain alueella esiintyy tummatulikukkaa, alue on todennäköisesti ollut asuttu jo ennen keskiaikaakin eli rautakaudella.

Tummatulikukka onkin niin sanottu arkeofyytti, joka kertoo vanhasta asutuksesta. Enqvist löysi tulikukkaa Tammelan Kaukolasta ja Kaukjärveltä.

Etelä-Hämeessä oli aikoinaan mylly lähes jokaisessa kylässä, koska alueella on paljon pieniä koskia. Vanhojen myllyjen metsästyksessä Enqvist lähti liikkeelle 1700-luvun lopun Kuninkaan kartastosta, johon on merkitty myllyjen lisäksi myös kylien ja torppien paikkoja.

Myös myllyjä on ollut tapana uudistaa niin, että uutta rakennettiin aina vanhojen paikoille. Siksi keskiaikaisia myllynperustuksia ei ole juurikaan jäänyt jäljelle.

Johanna Enqvistin kartoitustyö Rengossa ja Lounais-Hämeessä on osa Hämeen liiton ja kuntien rahoittamaa laajempaa tutkimushanketta. Kuluneena kesänä tutkittiin muun muassa Loimijokilaakson kivikautta. Ensi vuonna inventoidaan Rengon ja Tammelan kiinteitä muinaisjäännöksiä.

Lounais-Hämeen kunnista hankkeessa ovat mukana Forssa, Tammela, Jokioinen ja Humppila. (HäSa)