Uutiset

"Tutkimus" Karjalan palautuksesta

Hämeen Sanomissa julkaistu STT:n uutinen ”tutkimuksesta”, joka koski Karjalan palauttamista ilahdutti ainakin yhdessä kohdassa: ”Eniten palautuksen kannattajia on nuorissa ikäluokissa.” Tämän minäkin voin päätellä oikeansuuntaiseksi tulokseksi monissa keskusteluissa saamani tuntuman mukaan.

”Tutkimuksen” lähtökohta kuitenkin on puutteellinen, jos ei ole selitetty mitä Karjalaa kysymys koskee. Olen huomannut, että jotkut ymmärtävät, että termi ”Karjalan palautus” tarkoittaisi Venäjän Karjalaa eli Itä-Karjalaa, itsenäisen Suomen itärajan takaista karelianistien aikoinaan havittelemaa Karjalaa.

Ei ole selitetty historiallisia taustoja, esimerkiksi oikeudenmukaisuuskysymyksiä, oikeita tietoja siellä nykyisin asuvien venäläisten määrästä (kesäasukkaat, turistit ym. tilapäiset on vähennettävä), taloudellisia kustannuksia ja etuja Suomen valtiolle: tienpidon helppous, viljelylle suotuisa Kannaksen ilmanala jne.

Myös se, että karjalaiset suvut omistavat maat siellä, mutta eivät voi mennä sinne asumaan ja toimimaan, kun aluetta hallitsee väkivaltainen valtio, jonka yhteiskunta on heikolla kehitystasolla.

Olen laittanut sanan ”tutkimus” sitaatteihin, koska tausta-asioita ei ilmeisesti vastaajille ole kerrottu. Tällöin kysely ei täytä alkuunkaan tutkimuksen kriteereitä. Yllä kuvatut vastauksiin vaikuttavat seikat ovat välttämättömiä vastaajan tietää, jotta vastaus voi olla oikea.

Tiedotusvälineissä liikkuu outoja tulkintoja ja mieltä sekoittavia perustelemattomia väitteitä.

Se, että nuoret kannattavat – enemmän kuin vanhat – Neuvostoliiton Suomelta vahvemman oikeudella saamia alueita takaisin Suomelle, on ilmeisesti monen tekijän yhteistulos.

Monet vanhat evakkokarjalaiset ajattelevat asiaa oman napansa kautta: ”Ko mie en sinne voi ennää männä, ni ei sinne saa muutkaa männä. Pitäkööt!”

Nuoret kuitenkin alkavat vähitellen ymmärtää Karjalan ja ainakin Kannaksen arvon Suomen taloudelle. Suomen valtiolle Kannaksen infrastruktuurin rakentaminen tulisi monta kertaa halvemmaksi kuin täällä Länsi-Suomessa. Kannaksella on tienpidon raaka-ainetta kaikkialla, sillä hiekkakerros ulottuu 100 metrin syvyyteen.

Kangasmaalla ei tarvitse kummempia tiepohjan perustuksia. Muutamat kosteikkopaikat ovat ainoat perustusta vaativat, mutta siellä on maa-aines vieressä.

Kun päädyimme vuonna 1946 evakkokierrosten lopuksi Hauholle, yllätyimme seuraavana keväänä teiden routimisesta. Kivennavalla emme olleet moiseen törmänneet. Vielä nykyisenkin tienpidon aikaan routiminen on ongelma.

Kannaksella ovat säilyneet kohtalaisessa kunnossa ne tiet, jotka Neuvostoliitto sotilastarkoituksiinsa on tehnyt kenties 50 vuotta sitten. Ei niitä ainakaan sen jälkeen ole korjattu. Jokainen siellä matkaileva sen voi todeta.

Kun tulimme tänne Hauholle, ihmettelimme, että halla vei jopa viljan – puhumattakaan puutarhakasveista. Kannaksella emme olleet moista ilmiötä kohdanneet kuin kasvukauden ulkopuolisena aikana. Siellä kypsyivät tomaatit avomaalla pitkin kesää – täällä eivät.

Anneli Ilonen

Kivennapa ensin – Hauho sitten