Harjavaltalainen vesisiippa on hyönteissyöjä, jonka tärkeää ravintoa ovat surviaissääsket.
Uutiset

Tutkimus: Suomalaisista lepakoista löytyi korkeita raskasmetallipitoisuuksia

Turun yliopiston tutkijat löysivät suhteellisen korkeita raskasmetallipitoisuuksia Harjavallan teollisuusalueen lähistöllä liikkuvista lepakoista. Myös vertailualueena käytetyn Liedon lepakoista löytyi yllättäen korkeita lyijypitoisuuksia. Lepakoiden korkeat raskasmetallipitoisuudet kävivät ilmi tutkimuksessa, jossa selvitettiin teollisuuden raskasmetallipäästöjen vaikutuksia lepakoiden terveyteen.

Turun yliopiston biologian laitoksen tutkijat mittasivat vuosina 2014 ja 2015 vesisiippojen raskasmetallialtistusta Kokemäenjoen varrella, lähellä Harjavallan teollisuusaluetta sekä vähemmän saastuneella vertailualueella Aurajoen varrella Liedossa.

Vesisiippa on lepakkolaji, jota tavataan pääasiassa Etelä-Suomessa, mutta jota esiintyy Keski-Suomessa saakka.

– Vesisiipat ovat hyönteissyöjiä ja niiden tärkeää ravintoa ovat surviaissääsket, joiden toukat elävät vesistöjen pohjasedimentissä. Tutkimuksessamme Harjavallan vesisiippojen ulosteista löytyi suhteellisen korkeita metallipitoisuuksia, muun muassa kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Metallipitoisuuksia löytyi etenkin kesällä 2014 sattuneen nikkelipäästön jälkeen, yliopistonlehtori Tapio Eeva kertoo.

Vuoden 2015 mittausjakson aikana tutkijat löysivät yllättäen Aurajoen varren lepakoista Harjavallan aluetta korkeampia lyijypitoisuuksia. Lyijypäästön lähde ei ole tiedossa.

– Tulos yllätti, sillä ajattelimme, että Aurajoki on vertailualue, jossa olisi suhteellisen puhdasta ympäristöä. Päästön syy olisi hyvä selvittää, Eeva kertoo.

 

Metallit kulkeutuvat vedestä nopeasti maalla eläviin eläimiin

Tutkimus osoittaa, että Kokemäenjokeen päässeet metallit kulkeutuivat ravintoketjussa nopeasti vesiympäristöstä myös maalla eläviin eläimiin.

Tutkijat havaitsivat saastuneen alueen lepakoilta kerätyissä verinäytteissä muutoksia kahden tärkeän antioksidanttientsyymin, katalaasin ja superoksididismutaasin, määrissä. Nämä muutokset viittaavat lepakoiden lisääntyneeseen fysiologiseen stressiin.

– Suomessa on aiemminkin tutkittu orgaanisten tinayhdisteiden vaikutuksia lepakkoihin, mutta antioksidanttipuolustuksen muutoksia ei ole aikaisemmin todettu. Havaitsimme saastuneen alueen lepakoilla myös enemmän siipipoimun pinnalla eläviä loispunkkeja, joskaan emme voi varmuudella sanoa, johtuuko suurempi loismäärä saasteiden vaikutuksesta, Eeva toteaa.

 

Myrkkyjen vaikutuksista ei tiedetä

Yksittäisten metallien pitoisuudet lepakoiden ravinnossa eivät välttämättä sellaisenaan ole myrkyllisiä, mutta altistuminen samanaikaisesti usealle metallille saattaa ylittää myrkyllisyyden rajan.

Lepakot voivat elää jopa 20-vuotiaiksi.

– Se on yllättävää, sillä ne ovat hiirtä pienempiä, ja pikkujyrsijät ovat lyhytikäisiä. Ajatellaan, että niiden ikään vaikuttaa talvihorros: lepakot ovat niin sanotusti säästöliekillä ison osan vuodesta, Tapio Eeva sanoo.

Pitkäikäisinä eläiminä lepakot keräävät metalleja vähitellen elimistöönsä. Tutkittujen ulosteiden pitoisuudet eivät kuitenkaan riippuneet lepakon iästä.

– Kohonneita metallipitoisuuksia on aiemmin todettu myös Harjavallan teollisuusalueen läheisissä lintu- ja hyönteispopulaatioissa sekä esimerkiksi mustikkakasvustoissa. Saastumisen vaikutukset lintuihin ovat kuitenkin vähentyneet päästöjen vähenemisen myötä ja lintujen pesimätulos on parantunut 1990-luvun tilanteeseen verrattuna, Eeva kertoo.

Raskasmetallien vaikutuksia Harjavallan lepakoiden käyttäytymiseen tai lisääntymiseen ei ole toistaiseksi tutkittu.

– Lepakot ovat hankalasti tutkittavia eläimiä, joista on viime vuosiin saakka tiedetty hyvin vähän. Ne piilottelevat, ja esimerkiksi lisääntymisen tutkimiseen pitäisi etsiä niiden lisääntymispaikkoja. Lepakot ovat myös tiukasti suojeltuja. Ne on rauhoitettu koko lisääntymisajan eli keskikesällä, Tapio Eeva sanoo.

Tuoreimpia artikkeleita