Uutiset

Tutkimus: Vihapuheesta tuomitut poliitikot loivat itselleen marttyyrin roolin – tuomioita pidetty poliittisesti virittyneinä

Vihapuheesta tuomitut perussuomalaiset poliitikot selittävät puheitaan vetoamalla muun muassa väärien sanojen valintaan, poliittiseen vainoon tai sananvapauteen, todetaan Helsingin yliopiston tutkijan tutkimuksessa.
Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tarjoaa poliitikoille oivan alustan vihamielisen puheen esittämiselle. Kuva: Jussi Leinonen
Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tarjoaa poliitikoille oivan alustan vihamielisen puheen esittämiselle. Kuva: Jussi Leinonen

Vihapuheesta tuomitut perussuomalaiset poliitikot selittävät muslimien vastaista vihapuhettaan sanomalla sitä muun muassa hyveelliseksi teoksi kansakunnan suojelemiseksi.

Näin todetaan Helsingin yliopiston tutkijatohtorin Katarina Petterssonin kansainvälisessä European Journal of Social Psychology -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissa.

Petterssonin mukaan vihapuheesta tuomitut pystyvät luomaan itselleen marttyyrin roolin ja vähättelemään oman puheensa haitallisuutta esiintymällä poliittisen vainon kohteeksi joutuneina tai kansakunnan ja sananvapauden puolustajina.

Pettersson tarkasteli tutkimuksessaan kolmen perussuomalaisen poliitikon Facebook-kirjoituksia sekä Ylen ja Helsingin Sanomien haastatteluja ja artikkeleita, jotka koskivat poliitikkojen vihapuhetuomioita sekä vihapuheen ja sananvapauden välistä rajaa vuoden 2016 maaliskuusta vuoden 2017 helmikuulle.

Vihapuheen määritelmä on Petterssonin mukaan ongelmallinen. Hän toteaa, että vihapuhetta voitaisiin määritellä sen perusteella, onko siitä haitallisia seuraamuksia yksittäiselle ihmiselle tai kansanryhmälle.

– Määrittelyn vaikeus hankaloittaa rajan vetämistä vihapuheelle.

Uhriutumalla haettiin oikeutta

Petterssonin tutkimuksessa todetaan, että oikeuttaessaan muslimien vastaista puhettaan poliitikot vetosivat neljään eri syyhyn.

He vetosivat siihen, että he olivat valinneet sanat väärin tai siihen, että he vain esittävät faktoja.

Kolmanneksi he vetosivat siihen, että he olivat uhreja, poliittisen vainon kohteita ja neljänneksi he vetosivat siihen, että he puolustivat länsimaalaisia arvoja ja sananvapautta.

Syytteet ja tuomiot vihapuheesta taas esitettiin poliittisesti motivoituneina ja epäoikeudenmukaisina.

– He kertovat usein pyrkineensä puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja puolustaneensa länsimaista demokratiaa ja sananvapautta.

Petterssonin mukaan Oulun seksuaalirikostapaukset antoivat perussuomalaisille tilaisuuden nostaa maahanmuutto esille. Hän toteaa, että maahanmuutosta onkin tärkeää keskustella, mutta ei vihaa lietsoen.

Sosiaalinen media on alusta vihapuheelle

Tutkimuksen mukaan sosiaalinen media tarjoaa poliitikoille oivan alustan vihamielisen puheen esittämiselle, sillä siinä ympäristössä poliitikot voivat kommunikoida suoraan lukijoiden kanssa ilman toimittajien välitystä.

– Tunnettujen poliitikkojen sosiaalisessa mediassa esittämällä puheella etnisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista vähemmistöistä voi muun muassa niiden valtamediassa saaman huomion myötä olla kauaskantoisia vaikutuksia vähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämään.

Petterssonin mukaan analysoimalla vihapuheesta tuomittujen poliitikkojen puhetta mikrotasolla ja osana laajempaa poliittista ja yhteiskunnallista ympäristöä voi tutkimus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun vihapuheen ja sananvapauden välisestä rajasta.

– Vihapuheen kitkemiseksi tarvitaan oikeustuomioiden lisäksi muita toimenpiteitä, kuten poliisin riittävien resurssien turvaamista, mediakäytännesäätöjen kehittämistä, etnisiä, uskonnollisia ja kulttuurisia rajoja ylittävää vuoropuhelua, poliittisia toimia sekä syyllistyneiden poliitikkojen kohdalla myös poliittisia jälkiseurauksia, Pettersson toteaa.