Uutiset

Tuu, tuu turvallisuudentunne

Ovikello soi
illalla. Kookas, miellyttävänoloinen nuorimies kertoi myyvänsä security-palveluja. Mitäh? Viima puski ulko-ovesta sisään. Ei kiitos, ei ole tarvetta.

Olohuoneen puolella kauppamiehelle heltisi kolme sympatiseeraavaa ajatusta. Jo on raukalla duuni. Kiertää pimeässä ja kylmässä ympäri hämeenlinnalaista pientaloaluetta ja yrittää myydä turvallisuudentunnetta. Mahtaa olla turhauttavaa.

Seuraavan kerran turvallisuus käväisi mielessä, kun televisiossa pyöri jokin poliisisarja. On se hienoa, ettei tarvitse pelätä joutuvansa luodin tielle aina, kun nokkansa ulos työntää. Se on – muuten ihan oikeasti – hienoa.

Paha saattaa asua saman katon alla, mutta suomalainen lähtee perusolettamuksesta, että omassa kotona ollaan ainakin fyysisesti turvassa ilkeältä ulkomaailmalta.

Ajatusketju oli kuitenkin nytkähtänyt liikkeelle. Monikohan naapuri oli pyytänyt turvakauppiaan sisälle? Ovatko ne aidosti huolissaan kodeistaan? Onkohan näillä kulmilla joillakin jo nyt valvontakameroita mökkiensä kulmaparruissa? Ei ole koskaan tullut tiirailtua sillä silmällä.

Kun sitten maan johtavassa sanomalehdessä oli juttu kotikäyttöön tarkoitetuista valvontakameroista, se oli lukaistava saman tien. Vai tämmöistä tekniikkaa, eikä ihan hirvittävän hintaistakaan.

Pelkällä ovikellon rimpautuksella kookas, miellyttävä nuorimies oli päässyt jo puolimatkan krouviin. Yhdestä ihmisestä oli tullut potentiaalinen asiakas.

Syitä siihen, miksi security-asiakassuhde jää syntymättä, on kolme. Kun vihkitodistus, läjä erinomaisia äänilevyjä ja Darren Boykon alkuperäinen pelipaita ovat arvokkaimmat esineet koko taloudessa, ei vorojen sisäänmarssi tunnu todennäköiseltä.

Mitä hyötyä on valvontakamerasta, jos katselet toisella puolella maapalloa netistä tai kännykästä kuvaa talon päälle myrskyssä kaatuneesta pihakoivusta. Vahinko on jo tapahtunut, nyt meni loma pilalle. Siinäkin tapauksessa, jos käytössä olisi kokonainen hälytinjärjestelmä turvahenkilöstöineen.

Ja kolmanneksi: turvallisuudentunne.

Meitä varoitellaan aika ajoin tuudittautumisesta turvallisuudentunteeseen, vaikka sitä pitäisi kaikin keinoin ruokkia. Vääränlaista turvallisuudentunnetta ei ole olemassakaan. Edes kookkailla ja miellyttävillä kauppiailla ei saisi olla valtuuksia sen horjuttamiseen, olemattomien tarpeiden synnyttämiseen, jopa pelkojen herättämiseen. Varsinkaan iltaisin, kun jo pelkkä ovikellon ääni saattaa säikäyttää yksin asuvan vanhuksen tolaltaan.

Mikään ei anna uskallusta elämiseen niin kuin äidinmaidossa saatu turvallisuudentunne, vaikka vuodet siihen väistämättä lommoja tekevätkin. Tähän lopputulemaan on keittiöpsykologien kokouksissa aina päädytty.

Valvontakamerattomassa ja hälytinjärjestelmättömässä mökissä aiotaan aivan kaikesta huolimatta nukkua yöt hyvin myös jatkossa. Ei pelota edes se, että ajantasainen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko valmistuu vasta vuoden loppupuolella.