Uutiset

Tuulivoima vastatuulessa

Tuulivoimasta ei ole tullutkaan suomalaisen energiapolitiikan menestystarinaa, vaikka niin vielä muutama vuosi toiveikkaasti uskottiin. Tuulella tuotetaan maan kokonaissähköntarpeesta vain vaivaiset 0,3 prosenttia, joka saadaan 130 tuulivoimalasta.

Valtiovallan asettama virallinen tavoite on, että vuonna 2020 tuulella tuotetaan 6-7 prosenttia Suomen kokonaissähköntarpeesta eli 2 500 megawattia. Tavoite edellyttää noin 700 uuden tuulivoimalan rakentamista nopeasti, sillä aikaa vuoteen 2020 on jäljellä enää kahdeksisen vuotta.

Suurin toivein ja muhkein julkisin tukiaisin perustettu tuulivoimateollisuus ei ole saanut kelpo nostetta. Niinpä uutiset henkilöstön lomautuksista ja irtisanomisesta, alan hiljaisesta kuihtumisesta, ovat jo jonkin aikaa lannistaneet intoa.

Tuulivoimalla on paljon ystäviä niin poliitikoissa, virkamiehissä kuin tavallisten kansalaisten, sähkönkuluttajien joukossa. Sen saasteettomuus kiehtoo jopa niin, että tuulella tuotettu energia saa olla hiukan kalliimpaa kuin kivihiilellä, öljyllä tai ydinvoimalla tuotettu sähkö.

Tuulivoimaa ei ole juuri kukaan vastustusta, sen sijaan tuulimyllyjen ja niistä muodostuvien tuulipuistojen vastustajia on kaikkialla. Kukaan ei halua myllymetsää naapurikseen, sillä haitasta, todellisesta tai kuvitellusta, tulee pysyvä.

Joillekin maisema-arvot ovat merkittäviä, jotkut eivät siedä tuulipuiston ääntä elinpiirissään. Ilmailu, tie- ja rautatieliikenne ja puolustusvoimat suhtautuvat tuulipuistoihin mitä suurimmalla varauksella ja niillä on siihen myös hyvät perusteensa. Tuulimyllyt rajoittavat liikennöintiä ja häiritsevät navigointi- ja tutkalaitteita. Väärin sijoitettuina ne saattavat vaarantaa liikenneturvallisuutta maassa, merellä ja ilmassa.

Mihin tahansa syrjäseuduille, joille myllyistä ei koituisi haittaa, tuulipuistoja ei kannata rakentaa. Ensimmäinen lähtökohta on, että paikalla tuulee riittävästi. Otollisimmat tuulipuistojen sijoituspaikat löytyvät meren rannoilta ja paljaiden tunturien lakialueilta, jotka molemmat ovat maisemallisesti herkkiä kohteita.

Saksa päätti taannoin luopua ydinvoimasta kokonaan vuoteen 2022 mennessä ja kattaa merkittävän osan sähköntarpeestaan juuri tuulivoimalla. Kiinasta on hyvää vauhtia tulossa todellinen tuulivoiman suurvalta. Maa vähentää hiilen osuutta sähköntuotannossaan ja panostaa valtavat summat tuulivoimaan ja etenkin sen vaatimaan teknologiaan.

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies (kok.) kutsui ministeri Lauri Tarastin selvitysmieheksi ratkomaan tuulivoiman rakentamisen esteitä ja vauhdittamaan junnaavia hankkeita. Ratkaisu on oikea, mutta auttamattomasti myöhässä, sillä suomalainen tuulivoimateollisuus on jo pudonnut kansainvälisestä kyydistä.

Ministeri Tarastilla on edessään mittava työ muokata myönteiset asenteet tuulivoimaa kohtaan suopeudeksi tuulipuistojen sijoittamista ja rakentamista kohtaan.