Uutiset

Tyhjä kalamalja ja muita kissamaisia tarinoita

Kssshhhh! Tule sisään, jos kantti kestää, näyttää kehräävän pikimustan kissan ovelanvihreä katse Korttien talon näyttelysalin ovella. Katse on suurennettu julistekokoon ja se tuijottaa tulijaa päästä varpaisiin. Kuvan alapuolella on kultakalamalja. Tyhjä.

Suurennettujen kissansilmien ympärillä on paljon, hyvin paljon, pieniä kissoja. Esillä on hämeenlinnalaisen toimittajan, filosofian tohtorin Pirkko-Liisa Kastarin kissakorttien kokoelma.

Tai pikemminkin puolikas kokoelma, sillä kaikki neljäsataa pahvista tehtyä karvanaamaa eivät mahtuneet kerralla näytille. Korttien talon seinillä hiipii, metsästää, leikkii, esittää hellyydenkipeää ja vain istuu muina kissoina parisataa viiksiniekkaa.

Korttisarjojen lomassa on Pablo Nerudan ja Eeva-Liisa Mannerin runoja ja nimettömiä viisauksia kissoista. Kuten ”koirilla on isännät – kissoilla on orjat”. Tämä kertoo jotain Kastarin, vannoutuneen kissaihmisen, korttikokoelman synnystä.

Parikymmentä vuotta sitten kissoja vain alkoi tulla. Alkusysäyksenä olivat maalaustaiteessa kuvatut kissat, mutta piankos sellaiset rajoitteet katosivat.

Kokoelman ihka ensimmäinen kortti oli viattomannäköinen saksalainen sylimirri, mutta niinpä se vain avasi väylän ylväiden egyptiläiskattien, juonien ranskalaismiirujen, naivistien maalaamien raitakisujen, tavallisten kotikissojen ja tiikerien tassutella.

– Pidän kaikki saamani kissakortit. Olen myös itse ostanut kortteja aina, kun niitä on tullut vastaan. Maailman taidemuseoissa katson aina ensimmäiseksi, onko kissakortteja. New Yorkin Metropolitanissa oli 20 erilaista. Nyt ne ovat kaikki minulla, Kastari hymyilee.

On vain yksi kissakorttityyppi, jota keräilijä ei halua.

– Imelistä värivalokuvista en pidä, hän tokaisee.

Ätläkästi kuvatulla kissalla ei ole paljon tekemistä sen kuvan kanssa, joka Kastarilla kissan perusluonteesta on. Häntä viehättää kissaeläimen itsenäisyys ja omanarvontunto.

Omaa kissaa hänen taloudessaan ei enää asu. Korteissa on kuitenkin yksi allergikon kannalta ylittämättömän hyvä puoli.

– Nämä kissat eivät aiheuta niiskutusta, Kastari nauraa.