Uutiset

Tyhjien toiveiden muuttoavustus

Kun jotain pitää keksiä, jotain keksitään.

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen päätös työn perässä muuttavan avustuksesta, muuttoavustuksesta, kuuluu sarjaan pakolla keksittyjä uudistuksia.

Tämä on mallina selvä: työn takia muuttava saa 700 euroa muuttotukea. Tarkasti ilmaistuna kyse on harkinnanvaraisesta avustuksesta.

Juuri harkinta tekee muuttotuesta mielenkiintoisen. Kuka muuttaja saa 700 euroa ja kuka ei? Kuka valvoo tuen jakamista? Perustettaanko jokaiseen kuntaan muuttamisvalvojan virka?

Aluksi puhuttiin, valtiovarainministeri Eero Heinäluoman (sd.) esityksen mukaisesti, 500 euron muuttotuesta. Sen muuten tyrmäsi byrokraattisena ja turhana Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs. EK oli kuitenkin työmarkkinajärjestöjen rintamassa vaatimassa hallitukselta päätöstä 700 euron tuesta.

Muutaman yön yli nukkuminen kirkasti EK:lle muuttotuen idean.

Tulossa on siis harkinnanvarainen tuki. Ainakin tähän asti on annettu ymmärtää, että tuki on sama muuttomatkasta riippumatta. Jos tukea jaetaan näin, sen saajat eivät ole alkuunkaan tasa-arvoisessa asemassa maassa, jossa tasa-arvoa pyritään mittaamaan millimetrin sadasosien tarkkuudella.

Entä kuinka usein tukea maksetaan? Jos muuttaja löytää vieläkin paremman työmaan kahden viikon työrupeaman jälkeen, saako hän jälleen 700 euroa tukea?

Ilmeisestikään ei, mikä on kummallista. Kahdessa viikossa on vaikea kerätä hyvilläkään tuloilla rahaa muuttokuorman maksamiseksi. Vuoden ansioilla tilanne on helppo.

Tukeahan tulisi maksaa juuri jatkuvasti muuttaville.

Kuka tahansa, paitsi työpöytänsä taakse hautautunut suunnittelija, ymmärtää tuen valvomisen hankalaksi puuhaksi.

Miten byrokratia voi tietää, matkaako uudelle paikkakunnalle mies tai nainen ja auto vai todellinen muuttokuorma?

Kauanko muuttaja ylipäätänsä tekee työtä?

Muuttoavustusta on mahdollisuus käyttää väärin.

Kokonaan toinen asia on sitten se, onko 700 euroa minkään sortin kiihdyke vaihtaa kotikuntaa ja hakea näin työtä.

Onko kukaan koskaan edes kuullut, että muuttokuorman kalleus on työttömälle työn perässä muuttamisen este?

Samaan aikaan kun hallitus päätti muuttotuesta, kuntaministeri Hannes Manninen (kesk.) patistaa ihmisiä palaamaan kotikuntiinsa. Manninen korosti näin 8. elokuuta Helsingin Sanomissa:

– Ihmisillä on täysi oikeus valita paikkansa, missä he asuvat.

Manninen on tainnut saada täyden annoksen kesän aurinkoa. Että oikeus! Valtionko asia on tehdä oikeudesta totta?

Täyttä roskaa! Ihmiset ovat muuttaneet tähänkin asti työn perässä – ja ilman muuttoavustusta.

Mitä ihmeen pahaa siinä on, että ihmisen koti on siellä, missä on hänen työpaikkansa? Paluumuutolla haikailu on kuin värssy laulusta, jossa hoetaan ”käyn uudelleen eiliseen”.

markku.peltonen@hameensanomat.fi