Kolumnit Uutiset

Työelämää ei uudisteta vain sopimuksin

Vaikka uuden hallituksen muodostamisessa on vasta tunnusteluvaihe meneillään, on tunnustelija Juha Sipilä (kesk.) jo vaatinut aiheellisesti työelämän uudistamista.

Sopimuksiin saadaan varmasti lisää joustoa ja jouhevuutta, ehkä pikkaisen lisää työaikaakin. Nollakorotuksetkin voidaan niellä, jos niitä vielä verohelpotuksin voidellaan.

Koeaikojen pidentäminen ja määräaikaisten työsuhteitten helpottaminen ovat nekin mahdollista toteuttaa. Samoin tuloloukkujen purkaminen niin, että työn tekemisestä jää aina enemmän käteen kuin joutenolosta.

Mutta jos nämä uudistukset saadaan läpi, on turha luulla, että kilpailukykyongelmat on lopullisesti voitettu ja hyvinvointivaltio pelastuu.

Tällaiset sopimukset toki edesauttavat taloutemme piristymistä. Pitäisi kuitenkin tunnustaa, että jälkiteollisessa yhteiskunnassa tietoon ja korkeaan teknologiaan perustuva tavara- ja palvelutuotanto vaativat paljon syvällisempää työelämän muutosta kuin perinteisellä sopimisella saadaan aikaan.

Suomalaisessa työelämässä on tultava 2000-luvulle. Osa työyhteisöistä siellä jo on, valitettavan suuri osa ei.

Menestyville yrityksille on tunnusomaista kynnyksetön vuorovaikutus eri osastojen ja henkilöstöryhmien välillä.

Tietojen tuotannosta, tuotekehityksestä, tutkimuksesta ja markkinoiden muutoksista on ohjattava kaikkea tekemistä. Se onnistuu vain sitoutuneella ja motivoituneella henkilökunnalla.

Motivaatiota ja sitoutumista ei voi hankkia sopimuksia allekirjoittamalla. Ne on jokaisen työorganisaation hankittava omalla toiminnallaan, päivittäin.

Moderni, kannustava johtaminen on tässä avainasemassa.

Hyvissä työyhteisöissä muutokset ovat nopeita, etenevät vaivattomasti ja vailla kovaa muutosvastarintaa, koska informaatio muutostarpeesta kulkee läpi organisaation ja muutostyössä on mahdollisimman moni.

Huonoille organisaatioille on tyypillistä informaation heikkoudesta johtuva muutosvastarinta, tunne omien vaikuttamismahdollisuuksien olemattomuudesta ja luottamuksen puute.

On turha vääntää tupopöydissä kättä vartin lisäämisestä työaikaan, jos työn tekeminen on puolinaista puuhastelua ja energiaa käytetään enemmän vanhojen rakenteiden puolustamiseen kuin yritysten menestyksen kannalta välttämättömiin uudistuksiin.

Päivän lehti

2.4.2020