Uutiset

Työelämässä tarvitaan myös nuoria ja vanhoja

Työelämässä mikään ei ole niin kuin ennen – lieneekö se sitten hyvä vai huono asia.

Itse sain ensimmäiset työkokemukset teini-iässä kukkakaupan lähettinä ja neljäntoista ikäisestä aloitin säännöllisen työssäkäynnin koulupäivien päätteeksi ja lauantaisin. Hoidin lahtelaisen liikkeen lähetintehtäviä ja ajan myötä sain opetella myös asiakaspalvelua. Napakka ja vaativa työnantaja on pidemmän päälle osoittautunut arvokkaaksi pohjaksi työasenteeseen. Palkka ei tule taivaasta ja on vastattava siitä, mitä on tehnyt.

On harmillista, että nuorten ei nykyisin ole helppo päästä harjoittelemaan työelämää ja oppimaan vastuullisuutta tulevaisuutta varten. Paljon puhutaan työuran pidentämisestä, mieluiten molemmista päistä. Siihen tarvittaisiin mahdollisuuksia päästä edes kesätöihin jo opiskeluaikana, valmistumisen jälkeisestä ajasta puhumattakaan. Useille yrityksille ongelmaksi muodostuu osoittaa ohjaava työkaveri, joka opastaa nuorta. Löysää kun ei ole. Toisaalta jos työnantaja on joutunut lomauttamaan työntekijöitä, vaikeutuu väen ottaminen edes kesätöihin.

Työuran loppupäässä osa haikailee eläkkeelle viisikymppisestä eteenpäin, kun taas toisille ei tuota tuskaa käydä säännöllisesti töissä vielä yli 70-vuotiaanakaan.

Monella alalla on jouduttu vähentämään työntekijöitä. Näissä tilanteissa saatetaan uutisoida, että 30 ihmistä joudutaan irtisanomaan ja 20 pääsee eläkeputkeen. Olen työssäni saanut tilaisuuden kuulla myös sellaisten henkilöiden ajatuksia, jotka eivät todellakaan pidä siitä, että muut määrittelevät ovatko he siirtymässä eläkeputkeen.

On lukuisa joukko ihmisiä, jotka ovat täysin virkeitä, innokkaita ja ahkeria työelämään osallistujia vielä pitkälti yli kuudenkymmenen ikäisinä. Heistä on suorastaan loukkaavaa kuulla kuuluvansa niiden joukkoon, joilla ei muiden mielestä ole enää edes tarvetta työllistymiseen.

Aikuiskoulutuksen yhtenä tärkeänä alueena on auttaa uuteen työuraan suuntautumiseen. Kannustava ja innostava ote on välttämätöntä siinä vaiheessa, kun pitkään samaa työnantajaa palveltuaan on tullut irtisanotuksi tai lomautetuksi. Siinä vaiheessa tulee pohdittavaksi taholla jos toisellakin, miten pidemmän työelämän toteutumista mahdollistetaan.

Ainoa tapa on antaa mahdollisuus kouluttautua uudelle alalle tai onnekkaasti löytää ammattitaitonsa mukaista työtä jonkun muun työnantajan palveluksessa. Varteenotettava vaihtoehto on ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi tai liittyä osuuskuntaan, jossa on mahdollisuus antaa työpanoksensa ja näin jatkaa työuraansa.

Näiden asioiden kehittäminen on yksi tämän hetken tärkeimmistä yhteiskunnallisista haasteista. Niiden keinoin voidaan vaikuttaa verotuloihin, eikä vähäisenä voida myöskään pitää työelämän tuottaman hyvinvoinnin merkitystä. Terve työyhteisö on kullanarvoinen asia ja hyötyjiä olemme silloin me kaikki.

Turhaan ei puhuta tulevaisuuden huoltosuhdehaasteista, niin fraasina kuin siitä puhumista jo pidetäänkin. Yhteiskunnan tarjoamat palvelut voidaan taata ainoastaan niin, että riittävä osa ihmisistä on mukana työelämässä, tavalla tai toisella.

Merja Vahter

Kauppias, kaupunginvaltuutettu (kok)

Lahti

Päivän lehti

6.4.2020