Uutiset

Työlakikonkari on tunnistanut irtisanomisissa ahneuden piirteitä

Mitä kummaa, rintamalinjat työnantajien ja palkansaajien kesken ovat menneet sekaisin! Näin pääsi työelämän lainsäädäntökonkari professori Kari-Pekka Tiitinen virnuilemaan, kun hän ryhtyi johtamaan yhteistoimintalain uudistusta. Komitean kokouksissa istutaan sikin sokin eikä perinteisen kaavan mukaisesti työnantajajärjestöt toisella ja palkansaajajärjestöt toisella puolella pöytää.

Tämä sopii hyvin Tiitiselle, joka myöntää sisäistäneensä suomalaisen kolmikannan – palkansaajien, työnantajien ja valtiovallan yhteistyön – niin vahvasti, ettei osaa edes ryhtyä miettimään, miten muokkaisi työlainsäädäntöä itsevaltiaan valtuuksilla. Lait koskevat liki kaikkia työikäisiä, joten arjen työelämän tuntemus on tarpeen.

– Churchillin suuhun on laitettu lausuma, että demokratia on helvetin huono järjestelmä, mutta se on kuitenkin paras mahdollinen. Tässä on vähän sama asetelma.

Työoikeuden huippuosaajana hän on päässyt pistämään sormensa peliin, kun meillä on uudistettu työlainsäädäntöä. Asetelmat ovat muuttuneet melkoisesti sitten 1970-luvun, jolloin työntekijäjärjestöt listasivat vaatimuksia ja työnantajapuoli harasi vastaan. Nyt kumpikin puoli esittää ja haluaa muutoksia.

Puolenkymmentä vuotta sitten Tiitinen veti poliittisiakin intohimoja nostattanutta työsopimuslain remonttia. Työn alla oleva yhteistoimintalaki on sekin irtisanomismyllytysten jäljiltä kuuma kysymys.

Tiitinen pitää irtisanomisten herättämää ärtymystä ymmärrettävä, vaikka töittä jäävien määrät ovat usein lopulta jääneet selvästi ilmoitettua pienemmiksi.

– Onhan irtisanomisissa ollut ahneuden piirteitä. Ohjauskorko liikkuu jossain kahden prosentin paikkeilla ja tuotto-odotukset kuitenkin osakkeenomistajilla kymmenestä prosentista ylöspäin.

Yt-lain uudistusta kaivataankin jo lain maineen palauttamiseksi – laissa kun on paljon hyvääkin.

– Jos vain suhteet toimivat, niin kyllä normaali arkipäivän yhteistoiminta toimii erinomaisen hyvin, tiedottamiset ja neuvottelut.

Tiitinen on vaativan ja tiukan miehen maineessa komiteoissa ja yliopisto-opiskelijoidenkin parissa. Hän myöntää itsekin antavansa kuulua, jos puheet ovat löperöjä eikä kantoja osata perustella.

Vaikka valtaosa lainvalmistelutyöstä on tavanomaista pykälänviilausta, loppukiistoissa puheenjohtajan tehtävä muuttuu sovittelijan tehtäväksi. Tasapainoilijan asemasta huolimatta puheenjohtajallakin on toki omat näkemyksensä.

Tiitinen ei tosin suostu rehvastelemaan, mistä kaikkialta hänen puumerkkinsä löytyy.

60-VUOTIAS

– Syntynyt 28.12.1944 Helsingissä

– Oikeustieteen kandidaatti 1970, lisensiaatti 1973 ja tohtori 1979 Helsingin yliopisto

– Työoikeuden professori Helsingin yliopistossa 1985 lähtien.

– Johtaa yhteistoimintalain kokonaisuudistusta valmistelevaa komiteaa. Työsopimuslakia uudistaneen komitean puheenjohtaja 1995-2000.

– Työneuvoston varapuheenjohtaja 1985-1991 ja puheenjohtaja 1991-2003. Työtuomioistuimen lakimiesjäsen ja varapuheenjohtaja 1985-2000. Parhaillaan työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistamislautakunnan jäsen.

– Runsaasti työoikeutta koskevia julkaisuja.

– Harrastuksena liikunta. Suomen lentopalloliiton varapj. 1981-91 ja pj 1992-96, Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n hallituksen jäsen 1993-95.

STT

Päivän lehti

5.12.2020

Fingerpori

comic