fbpx
Uutiset

Työllistämisellä on hintansa

Matti Vanhasen (kesk.) hallitus pitää sinnikkäästi kiinni hallitusneuvotteluissa sovitusta 100 000 uuden työpaikan tavoitteesta kuluvalla vaalikaudella, vaikka on jo pitkään ollut tiedossa, että tavoite jää pelkäksi julistukseksi.

Rima on hyvä asettaa mieluummin riittävän ylös kuin liian alas, vaikka lopputuloksena voikin olla täysi limbo. Jossakin vaiheessa avoin rehellisyys on paikallaan, muuten suomalaiselta työllisyyspolitiikalta menee sen vähäinenkin uskottavuus.

Hallituksen työllisyysohjelman päällimmäiseksi asiaksi on noussut ohjelmajohtaja Harri Skogin ehdotus työmarkkinatuen uudistamiseksi.

Ensi vuoden alussa valtion nykyisin maksaman työmarkkinatuen on tarkoitus muuttua 500 päivän jälkeen vastikkeelliseksi. Tuki katkeaa, jos sen saaja ei osallistu “aktiivitoimiin” eli ei mene hänelle järjestettyyn koulutukseen tai työhön.

Myös kunnat osallistuisivat työllistämis- ja koulutuskuluihin, mikä on saanut Kuntaliiton takajaloilleen. Olikin ennakoitavissa, että kiistaa syntyy, jos ei muusta, niin rahasta.

Työministeri Tarja Filatovin (sd.) mukaan hallitus ei voi toteuttaa työllisyysohjelmaansa ilman lisärahaa.

Filatovin arvion voi olettaa osuvan oikeaan, vaikka pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) olivat tiistaina hallituksen politiikkariihen jälkeen sillä kannalla, ettei lisärahoitusta tarvita, vaan “sisäiset siirrot” riittävät.

Harri Skogin työryhmän mukaan lisäkustannus on 30-40 miljoonaa euroa seuraavien kolmen vuoden aikana.

On toki toivottavaa, että hallituksessa päästään kustannuksista yhteisymmärrykseen, vaikka vedenpitäviä laskelmia ei vielä olekaan.

Työllistäminen ja koulutuksen järjestäminen ei ole ilmaista. Jokainen työssäkäyvä maksaa ajan oloon työllistymis- ja koulutuskulunsa, mutta siihen kuluu aina epämääräinen aikansa.

Erityisesti pitkään työttöminä olleiden koulutus on hankalaa ja aikaavievää. On myös muistettava, ettei pakkokoulutuksessa ole mitään järkeä. Työttömiä on osattava motivoida omaan aktiivisuuteen. Mikään ei ole niin kallista kuin turha koulutus.

Kunnissa tilanne ei ole sen ruusuisempi. Uusia velvoitteita ei pystytä täyttämään, jos ei löydy rahaa.

Työttömyyden nujertaminen ja samaan aikaan vastaaminen tulevaisuuden työvoimapulaan ei kosketa vain Tarja Filatovin johtamaa työministeriötä, vaan lähestulkoon kaikkia hallinnonaloja, ei vähiten valtiovarainministeriötä ja opetusministeriötä.

Työpaikkojen luomisessa hallituksen keinot ovat lopultakin vain rajalliset. Niistä eräänä tärkeimmistä hallituksen käsissä on verotus. Verouudistuksissa työpaikkojen luominen on kuitenkin jäänyt toistaiseksi lapsipuolen asemaan.

Hallitukselta odotetaan selviä päätöksiä, millaisin vero- ja maksualennuksin työpaikkojen syntymistä on tarkoitus edistää etenkin pienipalkkaisilla aloilla.

Verotusta on pyritty keventämään, ja suunta on oikea, mutta tulokset tulevat hitaasti. Työn teettäminen on Suomessa tuhottoman kallista.

Menot