Kolumnit Uutiset

Työllistymisen tukeminen oikea suunta

Ei hullumpia ideoita.

Näin voi sanoa hallituksen työllisyys- ja yrittäjyyspaketista.

Parasta on se, että vihdoin otetaan aitoja askelia työllistymisen tukemisen suuntaan. Meininki on tähän asti ollut sen suuntainen, että korvauksen saajan pitää välttää työn tekemistä tukien menettämisen uhalla.

Toki meillä on ollut 300 euron suojaosa, mutta sen jälkeen jokaisesta työstä ansaitusta eurosta lohkaistaan 80 senttiä pois.

Hallituksen esityksen mukaan työttömyysetuuksia voidaan käyttää starttirahaan, palkkatukeen ja liikkumisavustukseen, eli jos työpaikka on kaukana, niin tietyin perustein kulkemista voidaan tukea.

Itsensä työllistäminen toiminimellä helpottuu, kun itsensä työllistäjät saadaan tukien piiriin. Suomessa on tuhansia nuoria, jotka eivät tukien menettämisen pelossa uskalla ryhtyä itsensä työllistäjiksi.

Jos vielä perustulokokeilu onnistuu, voidaan myös vähälle koulutukselle ja osaamiselle jäänyttä väkeä saada nykyistä paremmin töihin.

Hallitus tavoittelee 110 000 uutta työpaikkaa ja 72 prosentin työllisyysasetta. Tavoite on kova, mutta ei mahdoton. Se edellyttää yli kahden prosentin talouskasvua. Ilman viennin vetoapua se ei onnistu.

Hallituksella on rajallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten Suomessa kyetään kehittämään maailmalla kaupaksi meneviä uusia tuotteita tai miten perinteiset alat pystyvät parantamaan kilpailukykyään.

Verotuksella, sääntelyn purkamisella ja työsopimusten joustoilla voidaan hintakilpailukykyä avittaa. Ratkaisevinta kuitenkin on korkean teknologian lisääminen tuotantoprosesseihin sekä työmenetelmien ja johtamisen modernisointi.

Suomi ei ole pysynyt talouskasvussa ja työmenetelmien sekä -ehtojen kehityksessä Ruotsin vauhdissa. Naapurimaan elinkeinorakenne on monipuolisempi ja siellä valmistetaan paljon meitä enemmän kuluttajille suunnattuja tuotteita.

Suomessa vienti perustuu paljolti investointitavaroihin.

Ruotsin kilpailukykyyn vaikuttaa merkittävästi paikallinen sopiminen, jolloin työn tekemisen ehdoista voidaan sopia yrityskohtaisesti. Työn tekeminen sovitetaan yrityksen tarpeisiin eikä kankean sopimisen ehtoihin.

Suomen työllisyysasteen nostamiseen tarvitaan ehdottomasti paikallisen sopimisen vetoapua. Heti ei kannata odottaa ihmeitä, mutta jos sopiminen etenee, niin jatkossa hyödyt voivat jo olla merkittäviä.