Kolumnit Uutiset

Työllisyystyöryhmällä pallo hukassa

Tiukille vetää. Hallituksen asettaman työllisyystyöryhmän pitäisi antaa huomenna lausuntonsa valtiovarainministeri Petteri Orpolle (kok.).

Kolmikantaisesta neuvottelutyöryhmästä tihkuneet tiedot eivät kerro hyvää. Monet asiat ovat pahasti solmussa.

Pahinta on kuitenkin varsinaisen asian vierestä puhuminen. Kun pitäisi keskittyä siihen, miten pitkäaikaistyöttömien, ja ylipäätään työttömien, olisi nykyistä helpompi työllistyä, keskitytään oman sidosryhmän etujen valvomiseen.

Hallitus haluaa rukata ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Kestoa leikataan, mutta vielä halutaan nipistää päivä turvasta pois, jos työtön ei hae aktiivisesti töitä.

Ay-liike vastustaa tätä. Työnantajapuolelle ei taas käy ansiosidonnaisen käyttäminen starttirahana tai työllistymisen ja opiskelun tukemiseen.

Suomessa on jo 1990-luvun lamasta lähtien puhuttu siitä, miten työllisyysongelmat ratkeavat talouskasvun avulla. Talousongelmat kyllä helpottuvat, mutta monimutkaisia työllisyysongelmia ei kasvu yksin ratkaise.

Tästä on lukuisia esimerkkejä meiltä ja muualta. Kun Suomeen vuoden 1995 jälkeen syntyi kahden vaalikauden aikana kolmisensataatuhatta uutta työpaikkaa, työttömyyden kova ydin jäi.

Työelämään astui opiskelunsa päättäneitä osaajia, jotka Nokian imussa saivat hyvin, hyvin palkattuja töitä Entiset teollisuusammatit olivat menneet monelta alta, eikä osaamista löytynyt uusiin, entistä vaativampiin tehtäviin.

Joku kouluttautui perushoitajaksi, joku alkoi yrittäjäksi, mutta suuri osa jäi kokonaan työttömäksi tai työllisyystukien varassa pätkätyöllistetyksi.

Jos uudistukset nyt jäävät siihen, että ansiosidonnaista vähän rukataan ja tehdään marginaalisia parannuksia työllistää ja ottaa työtä vastaan, niin entinen meno jatkuu.

Työelämän murros pitäisi nähdä ja ymmärtää, mitä se merkitsee. Työnkuvat muuttuvat nopeasti ja jo lyhyetkin työttömyysjaksot heikentävät mahdollisuuksia työllistyä uudelleen.

Siksi ihmisten olisi saatava nopeasti takaisin sorvinääreen. Työttömyyden tukeminen on vaihdettava työllisyyden tukemiseksi.

Pitkäaikaistyöttömät eivät taas avoimilla työmarkkinoilla työllisty. Sen on kahden viime vuosikymmenen aikana nähty. Ainut mahdollisuus on suostua sopimuksia selvästi alempiin palkkoihin ja kompensoida erotus valtion pussista. Se ei maksa enempää kuin täystyöttömyys.