Uutiset

Työmarkkinakevät oireilee hankaluuksia

Kunta-alan sopimusneuvottelut jatkuvat tänään, mutta olisi suoranainen ihme, jos sopu syntyisi. Neuvotteluja yli 400 000 palkansaajan työehdoista on käyty jo muutaman viikon ajan. Työntekijäpuoli on ehtinyt jo kertaalleen hylätä työnantajien palkkatarjouksen. Esitys yhteensä 1,5 prosentin palkankorotuksesta kaatui heti kättelyssä.

Kuntien taloustilanne ei ole ruusuinen ja sen tietäen kuntatyönantajan tarjous oli odotetun niukka. Moni kunta ottaa lisää velkaa investointiensa lisäksi myös päivittäisiin menoihinsa, syömävelka on liiankin tuttua. Kunnallisveron korotuksiin ei ole varaa, sillä yli 20 prosentin vero on jo sietämättömän suuri. Kaiken lisäksi on olemassa kuntia, joita edes kiskuriverotus ei pelasta, koska veronmaksajat ovat loppuneet. Työikäinen ja veronmaksukykyinen väestö on monissa kunnassa selkeä vähemmistö, ikärakenne on vinoutunut vanhusvoittoiseksi.

Kunta-alan sopimusta ei syntynyt 1,5 prosentin palkankorotuksella. On ilmeistä, ettei se näe päivänvaloa työntekijöiden vaatimalla kolmen prosentin palkankorotuksellakaan, koska sellaiseen kunnilla ei yksinkertaisesti ole varaa.

Rahan ohella pitäisi puhua ja kirjata sopimuksiin myös tavoitteet työn tuottavuuden parantamiseksi. Asia ei ole uusi, vain rohkaisevat esimerkit myönteisestä tuottavuuskehityksestä kunta-alalla ovat edelleen tuiki harvinaisia.

Työmarkkinapolitiikassa on menossa kyttäysvaihe, yksikään merkittävä ammattiliitto ei halua ryhtyä päänavaajaksi. Palkansaajakentän mahtijärjestön metalliliiton neuvottelut alkavat vasta huhtikuussa. Ehkä sen odotetaan asettuvan pelin avaajan rooliin ja muut seuraavat perässä miten taitavat. Työmarkkinakenttää pirstaloittaa se, että neuvottelut käydään taas liittokohtaisina, keskusjärjestöille on varattu vain sivusta seuraajan roolit.

Kaikki ainekset levottomasta työmarkkinakeväästä ovat olemassa. Vaikka monet talouden tunnusluvut, muun muassa työllisyys, ulkomaankaupan myönteisen kehitys ja yritysten vahvistuneet tulokset ja kilpailukyky ovat parantuneet, yhä edelleen on alakohtaisia vaikeuksia. Kaikki toimialat ja yritykset eivät ole vielä kunnolla toipuneet taantumasta.

Oman värinänsä kevääseen tuo myös huhtikuun eduskuntavaalit. Vaikka ammattiyhdistysliikkeen johto on moneen otteeseen ilmoittanut tulevansa toimeen jokaisen hallituksen kanssa, sen väristä riippumatta, on selvää, että ay-liikkeellä on omat suosikkinsa vaalivoittajiksi.

Saattaa olla, että merkittävät teollisuusliitot asettuvat tosimielellä neuvottelupöytään vasta eduskuntavaalien jälkeen. Olisi sinisilmäistä kuvitella, ettei keväällä järjestetä muutamia lakkoja. Vaikeat palkkaneuvottelut antavat niille tietyn oikeutuksen, mutta niiden perusviritys saattaa olla myös poliittinen, tuen ilmaisu palkansaajapuolueille ja niiden ehdokkaille.