Kolumnit Uutiset

Työmarkkinat ovat toimistojen tuolla puolen

Sitran hiljattain julkaistu tutkimus Uuden työn valmiudet ja reitit työelämään tarjoaa näkökulman julkisen työnvälityksen tehokkuuteen.

Tutkimuksessa kysyttiin 5000 suomalaiselta, miten he ovat päätyneet nykyiseen työhönsä. Vain neljä prosenttia vastanneista kertoi saaneensa työpaikkansa Työ- ja elinkeinotoimiston kautta.

Tutkimus antaa aihetta epäillä, sopivatko TE-toimiston nykyiset toimintatavat tämän päivän työmarkkinoille. Miksi tätä pitäisi epäillä? Onhan julkisuudessa kerrottu TE-toimiston lisänneen työtarjousten määrää merkittävästi. No, ensinnäkään TE-toimisto ei tarjoa töitä kenellekään. Se printtaa työpaikkailmoituksia netistä ja lähettelee niitä työttömille. Tätä kutsutaan työn tarjoamiseksi.

Työtarjousten lähettäminen on parin viime vuoden aikana kaksinkertaistettu, joten se vie entistä suuremman osan virkailijoiden työpäivästä.

Tämä on osa kehityskulkua, jossa toiminnan painopistettä ohjataan poispäin henkilökohtaisesta palvelusta. Vuonna 2013 TE-palveluissa toteutettiin organisaatiouudistus, jolloin TE-toimistot liitettiin ely-keskuksiin ja samalla niiden määrä putosi 80:sta 15:een. Uudistuksessa asetettiin tavoitteeksi ohjata mahdollisimman suuri määrä asiakaskontakteista puhelinpalveluun ja nettiin.

Uraohjaukseen erikoistuneiden psykologien määrää on vähennetty merkittävästi.

Sitran tutkimukseen vastanneista vain neljännes löysi työnsä avoimeen työpaikkailmoitukseen vastaamalla. Tutkijat painottavatkin johtopäätöksissään oma-aloitteisuuden ja verkostojen merkitystä työnsaannissa. Työpaikka syntyy, kun työnantaja ja työnhakija löytävät yhteisen intressin. Työkkärimallin ”työtarjouksella” on vaikea nähdä tässä yhtälössä suurta roolia.

Työtarjousten lähettämisen lisäksi virkailijoiden aika kuluu sen selvittämiseen, kuka on oikeutettu päivärahaan ja kuka joutuu karenssiin. TE-toimiston toimenkuva koostuu siis etuuksista päättämisestä ja työpaikkailmoitusten postittamisesta työttömille. Perustulo voisi olla tehokkaampi keino päättää etuuksista ilman suurta virkamiesarmeijaa, jolloin yhteiskunnan käyttöön vapautuisi resursseja.

Samalla herää kysymys, onko työtarjousten lähettäminen yleensä ottaen tarkoituksenmukaista toimintaa?

Kenties oikea kehityskulku olisi pudottaa TE-toimistojen määrä seuraavaksi nollaan.