Kolumnit Uutiset

Työmoraali on kadoksissa rakennustyömailla

Muistan hyvin, kuinka mummoni jaksoi muistuttaa siitä, että hänen veljensä on ollut rakentamassa Näsinneulaa.

Nykypäivänä samanlaisia tarinoita ei kuule. Vai kenen olet ylpeänä kuullut kertovan, kuinka joku tuttu rakennusmies on jättänyt ammattitaidostaan jälkiä merkittäviin nykypytinkeihin?

Homekoulut ja -päiväkodit ovat olleet puheenaiheena vuosikausia. Samoin Kanta-Hämeen keskussairaalan ensiavun läpimärkä betonilattia. Sitten tulivatkin Goodmanin tunnelista tippuvat palosuojalevyt.

Nyt kuuma peruna on liikaa ilmaa sisältävä betoni. Puutteita on muun muassa siltabetoneissa ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Lännen Median haastattelema tekniikan tohtori Seppo Matala arvioi (HäSa 3.1.), että yritysten oma laadunvarmistus on epäonnistunut.

Työtä tehdessä ei ole varmistettu, että betoni on oikeanlaista.

Tohtori antaa myös moitteita viranomaisvalvonnalle.

– Valvontajärjestelmään osallistuu sellaisia henkilöitä, joille on tärkeämpää työmaalla käytettävän turvaliivin väri kuin hankkeen tekninen toteutus, Matala kärjistää.

Julkisissa rakennushankkeissa aikataulut ovat tiukat ja sakkomaksut kovat. Työmaalla kuin työmaalla töitä tekevät alihankkijoiden alihankkijat, jolloin vastuu työn jäljestä loittonee.

Uutisten perusteella työmoraali rakennustyömailla on heikko. Sisäinen laadunvarmistus ei toimi tai sitä ei edes vaadita. Sen sijaan työturvallisuudesta puhutaan ja siihen panostetaan. Työmaalle ei ole asiaa, jos kaikki luvat eivät ole kunnossa.

Ammattiylpeyteen alalla kuin alalla pitäisi kuulua kuitenkin se, että työ hoidetaan niin hyvin kuin mahdollista. Mitä enemmän uutisia heikosti rakennetuista ja jo rakennusvaiheessa pilatuista rakennuksista tulee, sitä enemmän se kertoo surullista tarinaa siitä, että rakennusalalla työmoraali on pysyvästi laskenut.

Kun puhutaan kymmenien miljoonien rakennushankkeista, työmaille jää satojen ellei tuhansien työmiehien kädenjälki.

Kukaan ei pysty joka vaihetta ja naulan nakutusta valvomaan, eikä se ole tarkoituskaan.

Siihen pitäisi kuitenkin pyrkiä, että rakennukset tehdään huolella määräysten mukaan niin, ettei niistä tule jälkikäteen sanomista.

Sutta ei pitäisi tehdä siinä toivossa, ettei sitä kukaan huomaa. Mätä puskee aina ulos, halusi tai ei. Tämän jälkeen etsitään syyllistä. Usein sitä löytämättä.