fbpx
Uutiset

Työnteko maksaa opiskelijalle maltaita

Käsillä ovat taas ne päivät, jolloin opiskelijoiden on viimeistään aika ottaa laskin käteen ja ynnäillä edellisvuoden tuloja. Jos on tullut tienattua liian hyvin, pitää kiltisti pulittaa Kelalle takaisin rahat, jotka Kela katsoo itselleen kuuluvaksi.

Opintotuen vapaan tulon rajat, jotka kertovat paljonko opiskelija saa vuodessa tienata ilman, että opintotukia tarvitsee maksella takaisin, ovat peräisin viime vuosituhannelta – ja sen kyllä huomaa.

Vuosi sitten yli 24 000 opiskelijaa joutui palauttamaan opintotukia takaisin Kelalle ja tänä vuonna määrä kasvaa jälleen. Vapaaehtoisen palautuksen vaihtoehtona on, että liialliset tuet kynitään opiskelijalta väkisin.

Termi vapaaehtoinen palautus tosin ei kuvaa läheskään totuudellisesti tapahtumien kulkua. Vapaaehtoisuus lienee palautuksista yhtä kaukana kuin sakkolapun maksamisesta.

Opintotuen tarkoituksena on “turvata opiskeluaikaisen toimeentulon rahoitus siltä osin, kuin … toimeentuloa ei ole muulla tavoin turvattu”.

Toimeentulon siis katsotaan olevan turvattu, jos tienaa vuodessa yhdeksän tuhatta euroa ja nostaa yhdeksänä kuukautena opintotukea.

Myönnetään, sillä elää hyvinkin.

Mutta silti vapaan tulon raja on liian matala. Ei tarvitse kuin työskennellä lomat ja viikonloppuisin lukuvuoden aikana, niin joutuu maksumiehen rooliin.

Sen sijaan, että opiskelijoita yritetään saada elämään lainarahalla, olisi järkevämpää parantaa mahdollisuuksia yhdistää työnteko ja opiskelu.

Työskentely opintojen ohella voi tietysti joissain tapauksissa viivästyttää valmistumista. Mutta eikö etenkin oman alan työkokemus ole vähintään yhtä arvokasta kuin kerätyt opintoviikot?

Opintotuen palauttaminen Kelalle tuo opiskelijan talouteen valtavan menoerän. Edellisvuonna tilille paukahtaneet rahat lienevät aloittaneet kiertokulkunsa kansantalouden mutkikkailla poluilla jo aikaa sitten.

Jos pappa ei betaalaa, onnistuu menoerän kattaminen harvoin muulla keinolla kuin ottamalla opintolainaa tai – tekemällä lisää töitä. Ja kierre on valmis.

Kritiikki siitä, että vuositulorajojen korottaminen parantaisi vain osan opiskelijoista asemaa, on ehkä oikeutettua. Kyse ei kuitenkaan ole pienestä osasta opiskelijoita: yli puolet työskentelee opintojensa ohella ainakin jossain vaiheessa.

Rajojen nosto voisi tehota opiskelijoiden talouteen paremmin kuin yleiskorotus opintotukeen, joka olisi todennäköisesti verrattavissa surullisenkuuluisaan kansaneläkkeen korotukseen.

Lisäksi voi kysyä, onko oikein rangaista opiskelijoita ahkeruudesta? Onko oikein sakottaa siitä, että opintojen hoitamisen lisäksi haluaa kerätä arvokasta kokemusta ja käyttää vapaa-aikaansa työpaikalla ja maksaa vielä verojakin?

Menot