Uutiset

Työpaikkakiusaamiseen nollatoleranssi

Työpaikkakiusaaminen on Suomessa taitolaji. Näin voi todeta sen perusteella, että vain murto-osa kiusaamistapauksista tulee esiin.

Uhri jää liian usein neuvottomaksi ja taistelee yksin pelkojensa kanssa. Jos asian esiin nostaminen jääkin näyttöjä paitsi, seuraavatko kostotoimet, leimataanko nipottajaksi ja miten sen jälkeen voi toimia työyhteisön jäsenenä.

Vaatii erityistä rohkeutta ja tarmokkuutta nostaa asia esiin. Yhdestä esimerkistä käy AKT:n viestintäpäällikkö Hilkka Ahde. Vasta kun hän oli murtumaisillaan lopullisesti, hän ryhtyi toimeen ja ilmoitti poliisille sekä työsuojelupiirille liiton puheenjohtajan Timo Rädyn epäasiallisesta käytöksestä alaisiaan kohtaan.

Rädyn alaisuudessa työskennelleet ovat kertoneet julkisuudessa, että kiusaaminen on jatkunut vuosia.

Kysymys kuuluu: miksi ongelma nostetaan esiin vasta nyt?

Suomessa vähätellään vieläkin työpaikkakiusaamisen vakavuutta. Loukkaavat puheet selitetään herkästi huumoriksi, jota tiukkapipot eivät ymmärrä.

Pitäisi kuitenkin muistaa, ettei sanoilla juurikaan ole merkitystä. Merkitystä on vain sillä, miten ihminen sanomisen kokee.

Homovitsit voivat loukata joitain ihmisiä syvästi, uskovainen taas voi kokea härskit puheet ahdistaviksi.

Liian monelta työpaikalta puuttuvat selkeät ohjeet henkisestä työsuojelusta ja siitä, miten ongelmiin tulee puuttua. Nollatoleranssi kiusaamisissa on ehdoton sääntö.

Fyysisestä työsuojelusta kyllä pidetään Suomessa tarkka huoli. Toimistojen kehnoon ilmanvaihtoon, rakennusten homeongelmiin jne. puututaan herkästi ja niiden käsittelyyn uhrataan palstakilometrejä.

Työpaikkakiusaamisen nouseminen yleiseen keskusteluun vaatii sen, että kohteeksi joutuu Hilkka Ahteen kaltainen julkisuuden henkilö, jolla on tarmoa ja taistelutahtoa nostaa ongelma julkisuuteen.

Niitä maan hiljaisia on tuhansia ja taas tuhansia, jotka kärsivät kiusaamiset nahoissaan, eikä kaikilla ole eväitä tai rohkeutta työpaikan vaihtoon.

Pitkään jatkunut kiusaaminen masentaa, vie itsetunnon ja pahimmassa tapauksessa johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Yleisin sairauseläkkeelle jäämisen syy on masennus. Ihan vähäinen tekijä ei ole jatkuva epäasiallinen työntekijöiden kohtelu.

Työpaikkakiusaamisia ei pidäkään käsitellä vain yksittäisinä tapauksina vailla yhteiskunnallista merkitystä. Jos kyse on tuhansista ihmisistä, jotka joutuvat pitkille sairauslomille tai menettävät työkykynsä kokonaan, nousee taloudellinenkin menetys melkoiseksi.

Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa menettää yhtään työikäistä ihmistä ennenaikaiselle eläkkeelle tai pitkille sairauslomille, koska työvoima vähenee muutenkin suurten ikäluokkien eläköityessä.

Työpaikan henkiset ongelmat heikentävät myös työtehoa ja alentavat haluja itsensä kehittämiseen.