Uutiset

Työryhmä ehdottaa pyöriäisen kuuntelulaitteita Suomen vesille

Reposaarelaiset kalastajat A. ja M. Sjöholm herättivät toukokuussa 1953 Porin torilla suurta huomiota erikoisella saaliillaan.

Isä ja poika olivat saaneet lohisiimaansa pyöriäisen ulkomereltä kolmen tunnin moottorivenematkan päästä Leipuriluodosta. Vaikka pyöriäistä tavattiin vielä 1950-luvulla Pohjan- ja Suomenlahdilla melkein joka kesä, oli 50-kiloinen pikkuvalas porilaisille kuitenkin outo ilmestys.

Pyöriäistä tavattiin Perämeren pohjoisosissa asti 1900-luvun alkupuoliskolle saakka, mutta laji romahti koko Itämerellä 1960-luvulla. Syiksi on epäilty voimakasta metsästystä, kalastusta, ympäristömyrkkyjä ja vuosisadan alkupuolen vaikeita jäätalvia.

Vaikka pyöriäinen on maailmanlaajuisesti luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi, se on nykyään äärimmäisen uhanalainen Itämerellä.

Ympäristöministeriön työryhmä julkisti perjantaina ehdotuksensa toimista, joilla Suomi voi osallistua pyöriäisen suojeluun. Työryhmän ensimmäinen ja konkreettisin ehdotus on parantaa lajin seurantaa. Työryhmä ehdottaa, että pyöriäisistä ryhdyttäisiin keräämään pitkäkestoisesti tietoa asettamalla Suomen merialueille kuuntelulaitteita.

Pyöriäinen saalistaa ja seuraa jatkuvasti ympäristöään kaikuluotaamalla hengitysaukkonsa lähellä olevilla elimillä ja vastaanottaa korkeataajuuksiset kaikuluotaussignaalit alaleuallaan. Kuuntelulaitteet havaitsevat nämä pyöriäisten kaikuluotausäänet muutaman sadan metrin etäisyydeltä.

Vuosikymmenen alkupuolella pyöriäisten määrää selvitettiin Itämerellä yli 300 kuuntelulaitteen avulla. Niistä yhteensä noin 60 sijaitsi Suomen aluevesillä. Tutkijat arvioivat tuolloin, että Itämeren pääaltaan pyöriäispopulaatio on noin 450 yksilön suuruinen.

Suomen aluevesillä pyöriäinen on harvinainen vieras. Siitä tehtiin vuosina 2011–2014 yhteensä 14 varmistettua kuunteluhavaintoa, minkä lisäksi puolustusvoimien vedenalaisessa valvonnassa tehtiin 1–2 mahdollista havaintoa. Lähes kaikki havainnot ovat peräisin Ahvenanmaan ja Saaristomeren eteläpuoliselta avomerialueelta.

Ympäristöministeriön johdolla on valmisteltu ohjeet viranomaisille pyydykseen joutuneiden tai rantautuneiden pyöriäisten varalta. Ohjeiden mukaan eläin on pyrittävä aina palauttamaan mereen. Tarvittaessa eläin on pyrittävä toimittamaan sopivalle taholle hoidettavaksi ja jos se ei senkään jälkeen selviydy luonnossa, se tulisi sijoittaa eläintarhaan.

Kalastusrajoituksia tai suojelualueita työryhmä ei pidä Suomen merialueilla tarkoituksenmukaisina.

Pyöriäinen on ainoa Itämerellä säännöllisesti tavattava valaslaji. Täysikasvuiset yksilöt ovat yleensä noin 1,5 metriä pitkiä ja painavat 50–60 kiloa.

Lyhyt ja pyöreähkö nisäkäs ei yleensä hakeudu ihmisten ja veneiden lähistölle, kuten osa delfiinilajeista. Otus on liikkuvainen ja voi taittaa päivittäin yli 50 kilometrin taipaleita. Se liikkuu yleensä 1–3 yksilön pienryhmässä käyttäen ravinnokseen kalaa, mutta välillä myös mustekaloja ja äyriäisiä.

Vaikka pyöriäishavainnot ovat lisääntyneet Itämerellä tällä vuosituhannella, siitä ei voi tutkijoiden mukaan vielä päätellä, että laji olisi elpymässä. Lajiin kiinnitetyn huomion seurauksena siitä on ehkä vain saatu aiempaa enemmän havaintotietoja. Omat havaintonsa voi ilmoittaa ympäristöviranomaisille nettiosoitteessa www.pyoriainen.fi.

Suomessa järjestetään ensi viikolla Itämeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimuksen osapuolten välinen kokous, jossa tarkastellaan nykytilannetta ja sovitaan lähivuosien suojelutoimista. Tutkijoiden mukaan suurin yksittäinen uhka pikkuvalaille on kalastuksen sivusaaliiksi joutuminen. Lisäksi merialueella lisääntyvä ihmisen aiheuttama melu voi häiritä lajia, samoin ympäristömyrkyt. LM