Kolumnit Uutiset

Työurien pidentäminen on keino laskea palkkoja

Eläkeiän nostaminen on kummitellut siitä lähtien, kun ex-pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) valaistui Rukan hangilla.

Vanhanen ei tuolloin saanut viestiään läpi, sillä mediakohut naisjutuista olivat syöneet uskottavuuden. Olin keväällä kuuntelemassa rentoa, vapautunutta ja erittäin avoimesti puhunutta Vanhasta. Hän nimesi politiikasta luopumisensa syyksi juuri tämän: hän ei saanut enää viestiään läpi.

Sittemmin viestikapula on siirtynyt Jyrki Kataiselle (kok.). Nyt näyttää siltä, että sanoma on menossa läpi, sillä oikeistopoliitikot ja -media hokevat mantran lailla työurien pidentämisen välttämättömyyttä. Harva silti haluaa julkisesti selittää, mitä hyötyä kansantaloudelle on työvoiman määrän lisäämisestä tilanteessa, jossa työttömyysaste kasvaa kohisten.

Tyhmempi vasemmistolainen kun ajattelee, ettei yhtään uutta työpaikkaa tahi tuottavuutta synny siitä, jos vanhat ja väsyneet kitkuttelevat vielä pari vuotta alentuneella työteholla ja nuoria korkeammalla palkalla.

Sinänsä eläkeiän asteittainen nostaminen on jokseenkin luonnollista tilanteessa, jossa kansalaisten keskimääräinen elinikä nousee tasaisesti koko ajan. Siisteistä sisätöistä jää nykyisellään eläkkeelle nautiskelemaan huikean hyväkuntoista väkeä, joilla olisi vielä paljon annettavaa työelämälle.

Perinteisessä teollisuustyössä tai matalapalkkatyössä ihmisten kunto on sitten jo aivan toinen. Eläkeratkaisuja olisikin viisasta tarkastella alakohtaisesti.

Joskus aikaisemmin työurien pidentämisen tarvetta on perusteltu myös uhkaavalla työvoimapulalla. Pelko on Euroopan laajuisten, suhteellisen vapaasti hengittävien työmarkkinoiden aikana muutamia erityisaloja lukuun ottamatta turha. Kyllä työ tekijänsä löytää, vaikka vähän kauempaa.

Todelliset syyt nyt käytävään keskusteluun löytyvät maailmalla niskan päällä tällä hetkellä olevista talousteorioista. Näiden mukaan työn tarjonnan eli työttömien työnhakijoiden määrän lisäys johtaa myös työn kysynnän kasvuun yrityksissä.

Työn ylitarjonta aiheuttaa työmarkkinoilla sen, että palkkapaineet laskevat. Alhaisempi palkka kannustaa yrityksiä sitten palkkaamaan työntekijöitä ja investoimaan. Halvan työvoiman avulla pääoman tuotto sekä yritysten kannattavuus paranevat ja pitkällä aikavälillä kaikki voittavat. Uskoo, ken haluaa.

Kapitalistia ei häiritse, että lyhyellä aikavälillä syntyy helkutisti työttömiä ja työtätekevä köyhälistö, mutta kilpailullisten työmarkkinoiden kitkatekijöiden, eli lähinnä ay-liikkeen, kannalta yhtälö on aika heikko.

Tästä on kyse syksyn työmarkkinaväännöissä. Työnantajille keskitetty ja maltillinen työmarkkinaratkaisu ei käy pirtaan, koska se pitkällä aikavälillä häiritsee kilpailullisten työmarkkinoiden vapaata liikettä.

Ay-liikkeen kannalta työvoiman määrän lisääminen ei ole kovin hyvä idea, koska lyhyellä aikavälillä se kurjistaa työtätekevät. Pitkästä aikavälistä taas ei ole mitään takeita ilmastossa, jossa Suomeen heikosti sitoutunut eliitti kahmii itselleen kohtuuttomia etuja palkinnoksi siitä, että siirtävät kilvan kotimaista pääomaa ulkomaille.

Voisi muuten helpottaa ratkaisuja, jos edes yksi hallituksen rakenteellinen uudistus kohdistuisi eliitin tai ylemmän keskiluokan etuihin.

Päivän lehti

30.5.2020