Uutiset

Työurista voidaan taas neuvotella

Suomessa vallitsee yksituumaisuus työurien pidentämistarpeesta. Siihen yksimielisyys on sitten jäänytkin.

Työntekijäjärjestöt ja SDP ovat pitäneet tiukasti kiinni siitä, ettei eläkkeelle siirtymisen alaikärajaa nosteta.

Nykyisin siirrytään eläkkeelle joustavasti. Siirtymäjakso on 63-67 vuotta. Työnantajat ovat ajaneet alarajan nostoa 65 vuoteen.

Viimeksi SAK ilmoitti, ettei se pidä enää härkäpäisesti kiinni nykyisistä rajoista. Tämä on pieni mutta periaatetasolla suuri liikahdus. Kova lukko murtui ilmoituksen myötä.

Väljentyneisiin kantoihin ajaa pattitilanne: työnantajapuoli ei ole suostunut eläkemaksujen eikä työntekijäpuoli eläkeiän korottamiseen.

Uusia avauksia on pakko tehdä.

Eläkemaksuista on sovittu vuoteen 2014 asti. Sen jälkeen on odotettavissa reippaita korotuksia maksuihin, jos alarajaa ei nosteta. Vaihtoehtona on toki myös etuuksista tinkiminen.

SDP ilmoitti jo ennen kevään eduskuntavaaleja, ettei se hyväksy eläkkeelle lähdön alarajan nostamista. Kynnys asetettiin niin korkeaksi, ettei sen rikkominen ole tällä hallituskaudella mahdollista.

Päätös pitäisi kuitenkin saada. Sen voimaan astumisella ei ole tulipalokiirettä, sillä nykyinen joustava järjestelmä nostaa odotetusti eläkkeelle lähdön ikää, joka nyt on jo yli 60 vuotta.

Suurin haaste kohdistuu sairauseläkeläisten runsaaseen määrään. Heidän keskimääräinen eläköitymisikänsä on 55 vuotta. Jos tätä lukua saataisiin ylöspäin, helpottuisivat paineet jonkin verran.

Valitettavasti vain tilanne on se, että kun suuret ikäluokat ryntäävät muutaman vuoden kuluttua eläkkeelle, tarvitaan eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi molempia keinoja: alarajan teknistä nostoa parilla vuodella ja sairauseläkeläisten määrän vähentämistä.

Jälkimmäistä asiaa on vaikea korjata lainsäädännöllisin keinoin. Miten vaikuttaa ihmisten johtamiseen, työelämän murroksen hallitsemiseen ja ihmisten asenteisiin niin, että he omalta osaltaan huolehtisivat omasta työkunnostaan aikaisempaa paremmin?

Runsas päihteiden käyttö, vääränlaiset ravintotottumukset, liikkumattomuus ja lihavuus kasvattavat riskiä sairastua niin, että työura loppuu ennen aikojaan.

Työnantajalla on suuri vastuu siitä, että ihmiset jaksavat työelämässä aikaisempaa pidempään. Koko taakkaa ei yritysten kannettavaksi voida kuitenkaan kaataa. Jokaisella työntekijällä pitää myös olla vastuu oman työkuntonsa hoitamisesta, kuten myös siitä, että hän omalla käytöksellään edistää hyvää työilmapiiriä.

Kaikki tutkimukset osoittavat, että työn rasittavuutta enemmän työuupumusta aiheuttaa työpaikan huono henki ja se, ettei henkilöstöongelmiin puututa.

Suuri vitsaus on suoranainen kiusaaminen työpaikoilla. Jopa presidentinvaalien tenteissä teema nousi hyvin esiin, ja se sai hyvin tilaa mediassa.

Päivän lehti

25.5.2020