Uutiset

Tyttöjen mielestä Sampo on sellanen mylly

Tunti on pitkä aika istua luokkahuoneessa. Varsinkin lauantaiaamuna. Varsinkin, kun ulkona paistoi aurinko.

Suomenkielen professori Kaisa Häkkinen sai kuitenkin heti alkuun kaapattua noin neljänkymmenen lapsen huomion kysymyksellä: Ketkä teistä ovat lukeneet Koirien Kalevalan? Noin neljäkymmentä kättä nousi pystyyn.

Häkkinen puhui kuitenkin Lasten yliopiston yleisölle siitä oikeasta Kalevalasta ja ennen kaikkea Sammosta. Sampo jauhoi suolaa, viljaa ja rahaa, mutta sen ulkoinen olemus on löytänyt moninaiset muotonsa eri taiteilijoiden erilaisista mielikuvituksista.

– Joku on tulkinnut Sammon kirjaksi, mutta se kuulostaa aika epätodennäköiseltä. Sampoa on pidetty myös maan ja taivaan yhdistävänä patsaana, joka pitää taivaankantta paikoillaan, ehdotteli Häkkinen.

Eturivissä istuneet Helmi-Kaisa Wilén, Kiisa Kanerva Wilén, Mimmi Laakso ja Aino Nihtilä olivat luennon päättyessä yhtä mieltä Sammon luonteesta.

– Se on sellanen mylly.


Louhen muodonmuutos kiehtoi

Tyttöjen kynät kävivät ahkerasti professorin puhuessa. Vihkoihin tallentui ”kaikkea tärkeetä”.

Kalevalan hahmot olivat heidän mielestään kaikki kivoja, mutta erityisen hyvin mieleen jäi Louhi. Kiisa Kanerva innostui jopa piirtämään Väinämöisen kanssa taistelevan Pohjolan akan lintuhahmon, joka oli joko kotka tai haukka.

Ainolle ei ollut uutinen, että hänen nimensä juontaa Kalevalasta. Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt, että se ensimmäinen suomalainen nimi, joka laitettiin nimipäiväkalenteriin.

– Se tulee sanasta ainoa. Runoissa esiintyy usein Annikainen aino tyttö, niin kuin ainoa tyttö. Siitä Elias Lönnrot on sen ottanut, kertoi Häkkinen.

Aino haki luennon päätteeksi vihkoonsa professorin nimikirjoituksen. Vastaavaa tuskin tapahtuu Häkkiselle kovin usein Turun yliopistossa. Mutta innostiko luento nuoria naisia niin paljon, että Kalevaan tulee tartuttua kotonakin?

– Ehkä, lupasi Helmi-Kaisa. (HäSa)