Uutiset

Uho voi olla vesillä liikkujan tuho

Suomen hukkumistilastot ovat surullista luettavaa

Pieni tuttu järvi ja pieni vene. Hellettä, hauska kaveriporukka ja pullo kossua. Tässä ovat puitteet tyypilliselle juhannushukkumiselle.

– Illan mittaan joku seurueen miehistä juo liikaa. Hän hyppää veneestä veteen ja uhoaa uivansa läheiseen saareen. Sitten asiat kääntyvät ikäviksi, kuvailee Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton kouluttaja Jukka Läärä.

Kesän ajan Läärä kiertää Suomea Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Missio: yksikään ei huku-kampanjan mukana. Menevissä tilaisuuksissa Läärä ja mustiin pukuihin sekä aurinkolaseihin sonnustautuneet vesiturvamiehet antavat neuvoja vesillä liikkujille. Tilaisuuksien taustamusiikkina soi Mahdoton tehtävä-televisiosarjan tunnusmusiikki. Musiikkivalinta on osuva, sillä se, ettei yksikään huku, on mahdoton tehtävä. Ainakin Suomessa.

– Hukkumistilastomme ovat surullista luettavaa. Siihen nähden, että Suomessa on niin paljon vettä, meillä kuolee vesillä todella paljon ihmisiä, Läärä sanoo.

Juhannushukkumiset ovat vähentyneet viime vuosina, mutta koko vuoden hukkumistilastoissa ei näy merkittävää muutosta. Viime vuonna juhannuksena hukkui kuusi ihmistä. Kanta-Hämeessä kylmä kesä vaikutti, eikä koko kesänä ollut yhtäkään kuolonuhria vesillä.

Vuosittain Suomessa hukkuu noin 200 ihmistä. Suurin osa vajoaa veden alle päihtyneenä.

Järki käteen, pullo rannalle
Tuhansien järvien maassa, missä ihmiset ovat uimataitoisia ja veteen tottuneita, tietämättömyys ja osaamattomuus selittävät onnettomuuksista vain osan. Läärän mukaan hukkumiskuolemissa on usein kyse ennen kaikkea väärästä asenteesta.

Kaikki tietävät, että veneillessä tulee laittaa liivit päälle, että paatissa ei saa seistä ja että, jos lähtee uimaan lenkkiä, kannattaa uida rannan suuntaisesti. Ainakin sen tietävät kaikki, että vesille ei tule lähteä, kun on promilleja veressä. Se, noudatetaanko ohjeita, on kuitenkin aivan eri asia.

Asenneongelma vaivaa erityisesti miehiä.

– Miehet ottavat naisia enemmän riskejä ja haluavat näyttää. Jostain syystä ajatellaan, että kova kaveri pärjää ilman välineitä. Se on pehmomiehen merkki, jos liivit ovat päällä, Läärä kuvailee.

Suurin osa hukkuneista on miehiä. Vesionnettomuuksissa on tyypillistä myös se, että vaara vaanii siellä, missä sitä vähiten osaa odottaa. 80 prosenttia hukkumisista tapahtuu sisävesillä. Onnettomuus odottaa mitä todennäköisimmin tutulla järvellä, kun ilma on kaunis ja vesi tyyni.

– Merta kunnioitetaan ja pelätään huomattavasti enemmän. Moni ajattelee, ettei läpeensä kolutulla kotijärvellä voi sattua mitään ihmeellistä, Läärä sanoo.

Riskinotto idän perintöä
Hukkumiskuolemat jakautuvat selvästi paitsi sukupuolen myös kulttuurin mukaan. Ruotsalaiset hukkuvat huomattavasti harvemmin kuin suomalaiset. Venäjällä voi yhtenä hellepäivänä hukkua yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa koko vuonna. Läärä arvelee, että suomalaisten miesten kohtalokas riskinottotyyli on idän perintöä.

– On kyse erilaisista kulttuureista. Ruotsalaiset ottavat rauhallisemmin. Me olemme lähempänä itää, ja riskinottomentaliteettimme on saman tyylistä kuin Venäjällä.

Läärä korostaa, että paras hengenpelastusväline on maalaisjärki. Heti tämän perässä tulee uimataito. Etenkin keski-ikäisten uimataidossa on puutteita, ja tämä näkyy myös kuolintilastoissa. Tyypillinen hukkuja on paitsi mies myös keski-ikäinen. 45-60 vuotiasta miehistä 60 prosenttia ja naisista vain vajaa puolet ovat riittävän uimataitoisia.

Riittävän uimataidon kriteerinä on, että pystyy uimaan 200 metriä ilman pysähdystä, ja tästä 50 metriä selällään.
Lasten uimataito on parantunut huomattavasti viiden vuoden sisällä. Läärän mukaan tästä voi kiittää muun muassa uimakouluja. Vain prosentti suomalaisista 12-vuotiaista ei osaa uida lainkaan. (HäSa)