Uutiset

Uitetulla kissalla on esineen oikeudet

Hellepäivänä tuskin mikään on mukavampaa, kuin maata rannalla ja pulahtaa silloin tällöin veteen jäähdyttelemään. Aurinko paistaa kasvoilleni ja syrjäkorvalla kuulen joidenkin levittävän vilttinsä muutaman metrin päähän.

Äänistä päätellen paikalla on äiti kahden alle kouluikäisen tyttärensä kanssa. Keskustelu menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kunnes kuulen kissojen maukuvan. Kissojen? Rannalla?

Kolmenkymmenen asteen helle näännyttää itseänikin, joten ihmettelen miksi perhe on päättänyt tuoda lemmikkinsä paahteeseen. Kantokopasta luikahtaneet pennut ovat arviolta vain muutaman viikon ikäisiä, sillä nurmikoilla tallustelu on vielä haparoivaa.

Äkkiä tytöt kaappaavat pennut syliinsä ja juoksevat järveen. Pentuja aletaan kylvettää rajuin ottein: upotus pinnan alle ja kohta takaisin ylös haukkaamaan happea.

Toinen tytöistä retuuttaa omaa kissaansa nopein vedoin veden halki ja leikkii sen uivan. Hätääntyneet käpälät kauhovat vettä eikä pennun suusta kuulu kuin tukahdutettuja maukaisuja. Villisti nauravat tytöt päättävät vesileikkinsä, kun viereiseltä viltiltä tullaan kohteliaasti huomauttamaan, etteivät kissat taida nauttia vedestä.

Uintiharjoitusten lopuksi perheen äiti käy hakemassa jäätelökioskista käsipyyhepaperia, joilla kissat puristellaan kuiviksi. Vanutetut pennut saavat vielä virkistyksekseen järvivettä juomakupista. Mieleeni juolahtaa ajatus: miltähän äidistä tuntuisi, jos hänen tyttäriään riepoteltaisiin vedessä ja painettaisiin uppeluksiin?

Kissat
tarvitsevat vilvoitteluunsa vettä vain kärsiessään lämpöhalvauksesta. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton toiminnanjohtaja Helenä Ylisirniö uskoo pentujen saaneen pakkouitosta elinikäisiä traumoja. Paniikissa kissa saattaa vetää vettä henkeensä, jolloin seurauksena on hukkuminen.

Vesivilvoitusta kannattaa käyttää vasta, kun lemmikki kärsii lämpöhalvauksesta. Muutoin kissan viilentämiseen riittää Ylisirniön mukaan raikas vesi ja varjoisa paikka.

Rannalla tapahtuneesta tragediasta ei voi syyttää tyttöjä. Vastuu lemmikeistä on aina vanhemmilla, sillä pienellä lapsella ei ole kykyä erottaa oikeaa ja väärästä. Käyttäytymismallit ammennetaan kotoa, ja jos vanhemmat kohtelevat lemmikkejään kuin pehmoeläimiä, ei lastenkaan voi olettaa toimivan toisin.

Mitä rannalla olisi voitu tehdä paremmin? Ylisirniön mukaan ei mitään. Laissa eläintä ei ole määritelty erikseen, sillä esimerkiksi kuluttajansuojalaissa eläin rinnastetaan esineeseen. Yksityishenkilö ei saa ottaa toisen lemmikkieläintä mukaansa ja jopa viranomaisten on erittäin vaikea ottaa eläintä huostaan.

Äiti ja tyttäret poistuivat rannalta vähin äänin kissojen kantokoppaa roikottaen. Toivon, että episodi oli seurausta silkasta tietämättömyydestä, eikä suinkaan ilkeydestä eläimiä kohtaan.

Päivän lehti

6.4.2020