Kolumnit Uutiset

Ulkoistettu äänioikeus

Tiedotusvälineet tuntuvat rakastuneen kehittelemiinsä vaalikoneisiin. Vaikka vaaleista on jo tovi ja tulosten vaiheilta on suurin savu hälvennyt, media suoltaa edelleen vaalikoneidensa kätköistä verrattomia kunnallispoliittisia oivalluksia.

Enää ei riitä, että vaalikoneet saavat päättää äänestäjän puolesta, nyt ne kirjoittavat jo tammikuussa aloittavien valtuustojen toiminta- ja taloussuunnitelmia koko vaalikaudeksi.

Yleisradio toitotti, että seuraavan neljän vuoden aikana vanhuksilla piisaa ystäviä, nuorten asia säilyy kirkkaana mielissä, maanteistä pidetään erityistä huolta eikä maahanmuuttajia millään lailla yrmitä.

Kaiken kukkuraksi Yle laskee itsensä vaalivoittajien joukkoon, koska sen vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista pääsi valtuustoihin peräti 66 prosenttia. Tällä tiedolla taataan ehdokkaiden mielenkiinto Ylen vaalikoneeseen seuraavissakin vaaleissa.

Helsingin Sanomien vaalikone tietää, että uusi valtuusto suhtautuu nihkeästi kuntapalvelujen ulkoistamiseen ja torppaa Guggenheimin.

Hämeen Sanomien kone puolestaan linjaa, etteivät Hämeenlinnan uudet valtuutetut ole kovin innostuneita yhtiöittämisestä ja lähes puolet pitää pormestarimallia mielenkiintoisena.

Näinä aatteettomina aikoina, jolloin kaikki politiikan suuret ismit on hankalina ja vaikeaselkosina sysätty taka-alalle, ja kaikki on kaupan, vaalikone lankeaa otolliseen maaperään. Oman ehdokkaan valinta on helppoa kuin aterian valmistus tarjousmaksalaatikosta mikrossa.

Molemmissa puppu on valmiiksi pureskeltua, vaivatonta nieleskellä, nopeaa ja edullista. Vaalikone on pelastus niille, jotka sentään vielä aikovat äänestää, mutta eivät halua nähdä yhtään vaivaa ehdokkaansa löytämiseksi.

Nokkelakaan kone tuskin kykenee enää herättämään nukahtaneita äänestäjiä, joista sikeimmät ovat ilmeisesti vaipuneet jo syvään horrokseen.

Vaalikoneiden seuraava sukupolvi voisi säästää kansalaiset kokonaan äänestämisen vaivalta. Äänestäjä naputtelee koneelle tärkeimpinä pitämänsä määrämitat kelvollisena pitämästään valtuutetusta tai kansanedustajasta. Kun mitat ovat valmiina, kone ohjaa äänen automaattiselle sellaiselle ehdokkaalle, joka ne mahdollisimman tarkasti täyttää.

Niitä muutamia varten, jotka eivät vielä elä tietoyhteiskuntaa, pitäisi kansanvallan ja tasa-arvon nimissä edelleen teroittaa lyijykynä ja painattaa paperilappuja sekä osoittaa joku kunnan vaatimaton huone vaalipaikaksi.

Vaalikoneet, jotka alun perin viriteltiin koko lailla leikkimielellä poliittisen viihteen välikappaleiksi ja yleisen mielenkiinnon herättämiseksi yhteiskunnallisia asioita kohtaan, ovatkin kohonneet keskeisiksi poliittisiksi toimijoiksi, suunnannäyttäjiksi.

Politiikan arki kunnissa on tosin vielä vaalikoneidenkin komentelua ankeampaa. Siinä ei enää ole demokratian häivääkään, vaan se on tyhjän kassan diktatuuria. Sellainen tilanne on omiaan rajoittamaan poliittista luovuutta ja liikkumatilaa, sanoopa vaalikone mitä tahansa.