Julkaistu: 10.01.2005 08:17

Tsunami ei lannistanut suomalaista Raya Divers -sukellusyritystä

Vajaat kaksi viikkoa tsunamin jälkeen Phuketin edustalla olevan Raya Yain pikkusaaren ranta on siivottu ja siellä on jo muutamia matkailijoita. Kaikkialta kuuluu vasaroiden pauke, kun rakennuksia korjataan.

Raya Yai on yksi suomalaisomisteisen Raya Divers -sukellusyrityksen neljästä sukelluskeskuksesta. Raya Diversilla on noin 30 suomalaista työntekijää, jotka nousivat julkisuuteen hyökyaallon jälkeisen kaaoksen uutterina, vapaaehtoisina selvittelijöinä. Heitä voi kiittää myös sukellus.fi-internetsivustoilla olleesta nimilistasta.

Kovimman paikan eteen joutuivat varmasti Khao Lakin sukelluskeskuksessa olleet työntekijät. Khao Lakin -toimistosta myös kuoli paikallinen sihteeri ja hänen lapsensa. Hyökyaallon iskiessä hän oli juuri puhunut puhelimessa poikaystävänsä kanssa ja ehtinyt vain sanoa, että nyt tulee paljon vettä, ennen kuin puhelu katkesi. Sen koommin hänestä ei ole kuultu.

Useita läheltä piti -tilanteita

Raya Yain saarella oli onnea matkassa, eikä kukaan menehtynyt, vaikka läheltä piti -tilanteita oli lukuisia. Yksi Raya Diversin omistajista, Jani Mäkinen, oli tuhoisana aamuna saapunut saarelle päiväretkelle 15 suomalaismatkailijan kanssa.
Rantaan aluksi iskeytynyt pienempi hyökyaalto hälytti kokeneet sukeltajat huomaamaan, että jotakin on pahasti vialla. Rayan työntekijät ryhtyivät ohjaamaan ihmisiä suojaan
vuorenrinteelle.

Sitten he huomasivat kauhukseen, että kaksi sukeltajaa on vielä vedessä. Yksi lähti heidän avukseen sukellusvarusteissa uimalla, muutama veneellä ja Jani juoksi rantakalliolle viittilöimään, että heidän täytyy uida kauemmas lahdelle.

Aallon mukana rantakallioihin paiskautuminen olisi merkinnyt varmaa kuolemaa.

Kun kaikki ihmiset olivat turvassa, sukeltajat alkoivat kantaa varusteita suojaan. Silloin suurin hyökyaalto yllätti Jani Mäkisen.

- Pyörin aallon mukana tietämättä, missä on maa ja missä on taivas. Yritin vain suojata päätäni, ettei mikään romu iske siihen. Kun aalto lähti vetämään takaisin ulapalle päin, sain tarrauduttua johonkin kiinni pohjassa ja pääsin lopulta kuivalle maalle, Mäkinen muistelee.

Hän ei ehtinyt jäädä aloilleen pohtimaan tapahtunutta vaan lähti avustamaan vuorenrinteille kerättyjä asiakkaita ja yrittämään yhteyttä ulkomaailmaan.

- Vietimme noin kuusi tuntia vuorenrinteellä. Vähän ennen pimeän tuloa saimme Phuketista tiedon, että saaren itäpuoli on turvallinen. Majoitimme ihmiset minne pystyimme ja pidimme koko yön aaltovahtia. Seuraavana päivänä Thaimaan laivaston alus evakuoi meidät, Mäkinen kertoo.


Rakennus nousee taas pystyyn

Seuraavat päivät olivat Mäkiselle kiireistä aikaa. Hän hoiti tiedottamista Phuketin-toimistosta käsin. - Silloin ei enää pyöritellyt aalto vaan media ja omaiset. Sähköposteja ja puhelinsoittoja tuli aivan järjettömiä määriä.

Parin päivän levon jälkeen Rayan työntekijät ovat jälleen työn tohinassa. He rakentavat rantaan varastoa sukellusvarusteille.
- Tämä meidän jengimme on aina ollut yksi suuri perhe. On hienoa nähdä, että jätkät ja tytöt ovat vääntämässä mökkiä pystyyn, vaikka monta päivää meni ilman yöunta muita autettaessa, Jani kiittelee alaisiaan.

Saarella on jo pieni ryhmä sukeltajia. Varauksia on jälleen tullut runsaasti, ja Mäkinen odottelee turisteja saapuvaksi parin kolmen viikon kuluttua. Ne ovatkin tarpeen, sillä vaikka firman aineelliset vahingot noussevat Mäkisen pika-arvion mukaan parinkymmenentuhannen euron päälle, suurin tappio tulee olemaan menetetyt tulot turistikadon vuoksi.

Lopuksi toteutetaan Rayan poikien harras toive: - Laita siihen juttuun, että äideillemme terveisiä!

Saara Alhopuro pelastui merestä keskeltä hyökyaaltoa

Raya Diversissä sukellusoppaana työskentelevä Saara Alhopuro oli äitinsä kanssa sukeltamassa, kun tsunami iski. Sukelluksen oli tarkoitus olla rauhallinen harjoitus äidille.

- Yhtäkkiä tuli hirvittävä virtaus. Se vetäisi toisen räpylän äidin jalasta, ja paluuvirtaus paiskasi sen voimalla vasten rintaa. Silloin ajattelin, että nyt nopeasti pintaan, Saara kuvailee.

Pinnassa hän asetti hätäpoijun merkiksi maalla oleville, jotka lähtivät nopeasti apuun. Osa juoksi kallioille antamaan merkkejä uida kauemmas lahdelle, Ilkka Setälä hyppäsi veteen sukellusvarusteissa ja Sami Suominen puolestaan ryntäsi apuun kumiveneen kanssa. Kumiveneestä Saaralle ojennettiin köysi, jonka varassa he yrittivät pysytellä.

- Virtaus oli niin kova, etten millään meinannut saada pidettyä kiinni. Olin lisäksi huolissani äidistäni, jota Ilkka kyllä auttoi, Saara kertoo. Lopulta he pelastuivat kumiveneestä isompaan moottoriveneeseen. Paikalliset eivät olisi millään uskaltautuneet merelle, mutta Rayan ajatusmaailman mukaan ketään ei jätetä yksin.

- Veneestä näin, kuinka valtava vesipatsas peitti takanani koko saaren näkyvistä. Sitten se laskeutui ja kaikki rakennukset olivat hävinneet, Saara muistelee. - En oikein tiennyt, mitä olisin ajatellut. Ei kukaan ole sellaista ikinä nähnyt.

Moottoriveneeseen pelastettiin vielä yksi veden varaan joutunut hollantilaispoika, joka oli sokissa ja naarmuilla. Kukaan ei tiennyt, koska he pääsisivät rantaan, sillä vesi oli täpötäynnä romuja. - Vastaan kellui tuoleja ja televisioita.
Noukimme merestä kokistölkkejä ja sipsipusseja lounaaksi, Saara naurahtaa.

Jonkin ajan kuluttua he uskaltautuivat niin lähelle rantaa, että pystyivät hyppäämään veneestä ja juoksemaan turvaan. Saaran mukaan kokemus toi mukanaan valtavan luottamuksen koko porukkaan. Siksi yhteistyötä tehdään nyt vielä suuremmalla innolla.

STT