Uutiset

Unelma murskautui, kun korvavalosta tuli julkisuudessa huuhaata – Juuso Nissilä halusi selvitä katkeroitumatta: "On tuhoisaa kokea häpeä sisällään"

Juuso Nissilä perusti korvavalolaitetta myyvän Valkeen 12 vuotta sitten. Hän uskoi luoneensa yhtiökumppaneidensa kanssa menestystuotteen, jossa yhdistyivät tiede ja innovaatio. Nissilästä tulikin mies, jolla on paha mainehaitta.
Juuso Nissilä kehitteli yhdessä ystävänsä ja yhtiökumppaninsa kanssa korvavalolaitteen, joka sai Skepsis ry:n huuhaapalkinnon ja julkisen lynkkauksen. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Juuso Nissilä kehitteli yhdessä ystävänsä ja yhtiökumppaninsa kanssa korvavalolaitteen, joka sai Skepsis ry:n huuhaapalkinnon ja julkisen lynkkauksen. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Juuso Nissilä katseli häkeissä olevia puluja Oulun yliopiston biologian laitoksella 1990-luvun puolivälin jälkeen. Opintoihin liittyvä harjoitustehtävä oli alkamassa.

Biologian opiskelijoiden piti selvittää, millä tavalla valo vaikuttaa lintujen vuorokausirytmiin. Tutkimuslaboratoriossa lintujen päähän oli asennettu anturit, jotka menivät suoraan aivoihin.

Nissilä oli saanut ohjeeksi, että nukkuva pulu herätetään antamalla sille silmien kautta valoa. Käytännössä se tarkoitti sitä, että opiskelijat osoittivat taskulampulla suoraan linnun silmiin.

Jo silloin tiedettiin se, mikä useissa tieteellisissä tutkimuksissa oli todistettu: ihmisen aivot vastaavat valoon, kun se tulee silmien kautta. Tähän perustuu kaamosmasennusoireiden hoitamiseen käytettävien kirkasvalolamppujen teho.

Nissilä kokeili osoittaa valoa linnun takaraivoon

Yliopiston laboratoriossa Nissilä alkoi pohtia, voisivatko aivot reagoida valoon myös silloin, jos sitä annetaan muuta kautta. Harjoitustehtävään uppoutunut Nissilä nosti taskulampun ja osoitti valoa nukkuvan pulun takaraivoon.

– Lintu heräsi samalla tavalla. Valo vaikutti sen vuorokausirytmiin, Nissilä kertoo.

Nissilä jatkoi eläinfysiologian opintojaan ja valmistui biologiksi vuonna 2004.

Häntä kiehtoi yhtä aikaa tutkijan ja yrittäjän ura. Tutkijana hän olisi tieteen ytimessä, mutta yrittäjänä hänellä olisi vapaus, jota tutkijan ura ei koskaan toisi.

Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin hän työskenteli unelmiensa työpaikassa Polarilla, jossa kehitettiin ihmisen terveyttä mittaavia laitteita kuten sykemittareita. Työ perustui tutkimukseen ja uuden kehittämiseen.

– Jossain vaiheessa minulle tuli tunne, että olen töissä lelutehtaalla. Vaikka olin Polarilla tuottelias, en kokenut työtäni enää riittävän merkitykselliseksi.

Polar-vuosien aikana Nissilä palasi ajatuksissaan takaisin opiskeluaikojen tutkimuslaboratorioon.

Hän alkoi kiinnostua yhä enemmän siitä, voisivatko ihmisen aivot aistia valon muutenkin kuin vain silmien kautta. Hän kertoi ajatuksistaan ystävällensä Antti Auniolle, ja yhdessä miehille syntyi idea laitteesta, joka johdattaisi valoa ihmisen kallon sisälle korvien kautta.

– Antti oli innostunut asiasta ja lähti täysillä mukaan. Sanoisin, että ilman häntä koko korvavaloa ei olisi syntynyt, Nissilä sanoo.

Kaksikko oli asiastaan vakuuttunut ja perusti yrityksen nimeltä Valkee Oy.

Korvavalolaitteen vaikutuksista saadut tutkimustiedot ovat vasta alustavia. Tieteellisesti ristiriitaisin kysymys on se, voiko korvien kautta annettu valo vaikuttaa esimerkiksi kaamosmasennukseen tai aikaerorasitukseen. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen
Korvavalolaitteen vaikutuksista saadut tutkimustiedot ovat vasta alustavia. Tieteellisesti ristiriitaisin kysymys on se, voiko korvien kautta annettu valo vaikuttaa esimerkiksi kaamosmasennukseen tai aikaerorasitukseen. Kuva: Jukka-Pekka Moilanen

Ensimmäiset tutkimukset toivat lääkelaiteluvat

Ensimmäiset tutkimukset korvavalon vaikutusmekanismeista tehtiin vuosien 2008–2009 aikana. Niiden tulos oli se, että korvien kautta aivoihin annettu valo voi vaikuttaa kaamosmasennuksen oireisiin.

Tutkimustietoa tarvittiin myös siksi, että korvavalolaitteelle voitiin hakea vaadittavat lääkelaiteluvat. Niiden perusteella sitä voitiin myydä hyvinvointituotteena.

Tuloksista innostuneina Nissilä ja Aunio halusivat viedä asiaa vauhdilla eteenpäin. Aunio irtisanoutui silloisesta työpaikastaan ja alkoi kehittää tuotetta pidemmälle. Nissilä vastasi tutkijayhteistyöstä ja toimi Valkeen toimitusjohtajana.

Vaikka ensimmäiset tulokset olivat kannustavia, ne eivät riittäneet. Nissilän mukaan alusta asti oli päivänselvää, että lisätutkimusta tarvittiin.

– Kiinnostuksemme oli akateemista, mutta lääkelaiteluvat myönnetään vain tiettyihin oireisiin kohdennetusti. Siksi hoitovaikutusta erilaisiin oirekokonaisuuksiin, kuten masennukseen, ahdistukseen ja aikaerorasitukseen, haluttiin selvittää, Nissilä sanoo.

Kevättalvella 2010 ensimmäisen kerran markkinoille

Markkinoillekorvavalolaite lähti ensimmäisen kerran kevättalvella 2010. Laite muistutti pientä musiikkisoitinta, jonka nappikuulokkeista loisti kirkas valo.

Laitteeseen liittyvä tieteellisesti kiistanalaisin kysymys oli se, reagoivatko ihmisen aivot valoon myös silloin, jos sitä annetaan muuta kuin silmien kautta – ja tästä kiistellään edelleen.

Vuonna 2011 Oulun yliopistossa toiminut tutkimusryhmä osoitti, että osa ihmisaivojen soluista on valoreaktiivisia. Tutkimus antoi lisänäyttöä sille, että aivot reagoivat myös korvakäytävän kautta annettuun valoon.

– Paloin halusta kertoa ihmisille asiasta, sillä korvien kautta annetun valon vaikutukset olivat koehenkilöillä niin selviä. Olin ylpeä, että kerrankin oli tuote, jolla oli merkitystä. Odotimme menestystä, ja hetkeksi sitä tulikin, Nissilä muistelee.

Menestys alkoi nopeasti

Menestyksen hetki oli nopea ja hohdokas. Oululaisyhtiö keräsi rahaa pääomasijoittajilta ja Tekesiltä (nykyisin Business Finland), jolta Valkee Oy sai vuosien 2010–2014 välisenä aikana reilut kaksi miljoonaa euroa.

Tekesiltä saatu rahoitus oli pääosin lainaa, joka piti maksaa takaisin. Rahaa käytettiin muun muassa tuotekehitykseen ja erilaisten asiantuntijapalveluiden ostamiseen.

Vuonna 2010 Nissilä pokkasi presidentti Tarja Halosen myöntämän InnoSuomi-palkinnon.

Korvavalolaitteen ihmeellisyydestä kirjoitettiin osin jopa kritiikittömän innostuneesti. Elettiin aikaa, jolloin suomalaisille innovaatioille oli kysyntää muuallakin kuin yritysten omissa hautomoissa.

Nissilästä tuli korvavalolaitteen lähetyssaarnaaja, valovoimainen puhuja, joka uskoi avoimuuteen ja siihen, että tieteellisen maailman vakiintuneita tutkimuslinjoja voisi muuttaa.

– Raha ja palkinnot eivät olleet minulle tärkeitä. Olin nuoruudesta asti unelmoinut, että tekisin merkittävän tieteellisen löydön. En olisi voinut kuvitella sitä imua ja onnistumisen tunnetta, jota koimme, kun tutkijat psykiatrian, neurobiologian ja neuroradiologian puolelta lähtivät mukaan.

– Tiimissä oli tiivis ja riemukas tunnelma. Vedimme lukuisia tutkimuslinjoja rinnakkain eteenpäin, ja kaikista tuli koko ajan uusia löydöksiä, Nissilä kertoo nyt vuosien jälkeen.

Alamäki vei jyrkkään syöksyyn

Valkeen perustajien oma innostus ei riittänyt silottamaan jyrkkää alamäkeä.

Julkisuudessa Nissilästä tuli huijari, ja hänet siirrettiin perustamansa yrityksen johdosta syrjään. Korvavalolaitetta alettiin pitää humpuukina, jolle Skepsis ry myönsi vuoden 2012 Huuhaa-palkinnon.

Skepsis on tieteellinen yhdistys, jonka tarkoitus on muun muassa edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua.

Skepsiksen perusteluissa todettiin, että Valkee Oy oli lähtenyt markkinoimaan tuotettaan tehokkaana apuna terveyteen ennen kuin väitteiden tueksi oli tieteellisesti vakuuttavia tutkimuksia. ”Tehdyt tutkimukset ovat varsin kapea-alaisia sekä koehenkilöiden satunnaistamisen ja sokkouttamisen osalta erittäin puutteellisia”, Skepsis kirjoitti.

Ratkaisevin käänne Nissilän mukaan tapahtui kuitenkin maaliskuussa 2013, jolloin Ylen MOT-ohjelma otti oululaisinnovaation käsittelyynsä.

Ennen haastattelua Valkee oli saanut konsulttiyritykseltä varoituspuhelun, jossa kehotettiin olemaan lähtemättä MOT-ohjelmaan mukaan. Valkeessa ajateltiin toisin. Erityisesti Nissilä uskoi siihen, että kun asioista puhuu avoimesti, silloin myös uusille ajatuksille löytyy tilaa.

Nissilä koki, ettei Valkeen toiminnassa ollut mitään sellaista, josta ei voisi puhua ääneen ja televisiossa.

Toisin kuitenkin kävi.

Nissilän mielestä ohjelmassa pyrittiin korostamaan, kuinka heikkoa korvavaloon liittyvä tutkimusnäyttö oli. Sen jälkeen yleinen asenne muuttui ja julkisuuskuva alkoi mustua.

– Kun joku alkaa saada turpaan, kaikki muutkin alkavat potkia sitä samaa tyyppiä, Nissilä sanoo.

Nissilästä ja Auniosta tuntui, että MOT:n tekemän jutun jälkeen ketään ei kiinnostanut enää se, millaisia tutkimustuloksia korvavalon vaikutuksista oli saatu.

Nissilällä olisi ollut halu jatkaa keskustelua, jota korvavalolaitteen uskottavuudesta käytiin. Valkeen johtoryhmä kuitenkin katsoi, ettei julkiseen keskusteluun voinut enää vaikuttaa eikä siihen kannattanut lähteä mukaan. Oli parempi olla hiljaa.

– Minun käteni sidottiin omassa yrityksessäni, ja se oli liikaa. Minuun vedottiin, että olisin jättänyt nimeni pois artikkeleista, joiden asetelman olin suunnitellut ja johtanut. Minua ei saa hiljaiseksi sillä, että minua syytetään valehtelijaksi, Nissilä sanoo.

Nissilästä tuli mainehaitta

Vaikka Valkeessa oli Nissilän ja Aunion lisäksi muita osakkaita, kohu henkilöityi Nissilän persoonaan. Hänestä tuli henkilö, joka haluttiin pitää piilossa, sillä Nissilän nimestä oli tullut mainehaitta.

– Muiden puolesta en voi vastata, mutta heilläkin on ollut ei-ansaittuja maineongelmia ja he ovat joutuneet osaltaan kärsimään. Sen voin kertoa, että syyllisyyden ja turhautumisen kanssa olen joutunut elämään.

Valkeesta lähteminen, romahdus ja pettymys jättivät jälkensä.

Negatiivisen julkisuuden jälkeen Nissilä alkoi pelätä, että hän muuttuisi katkeraksi ja kyyniseksi. Hän uskoi ihmisten hyvyyteen, mutta idealistisuus löi vasten kasvoja.

Vaikeudet alkoivat ulottua kotiin asti. Taloudelliset ongelmat kiristivät tunnelmaa. Koulussa lapset joutuivat kantamaan taakkansa isänsä kariutuneista unelmista.

– Kun Valkeen homma loppui, menin työterveyspsykologille. Sanoin, että haluan sellaista hoitoa, ettei minusta tule katkeraa. Jos olisin katkeroitunut, olisin menettänyt kaikki ne työkalut, joiden varassa olin siihen asti toiminut: innon, luottamuksen, elämisen ilon ja kyvyn olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Hallituspaikka ja pieni siivu Valkeesta jäljellä

Nykyisin Nissilä on vain vähäisissä tekemisissä Valkeen kanssa. Hänellä on yhtiössä hallituspaikka, ja hän omistaa näennäisen siivun yrityksen osakkeista.

Korvavalolaitetta myydään edelleen, mutta markkinat ovat pääasiassa Suomen ulkopuolella. Valkee on tuottanut raskaasti tappiota vuosikausia.

– Joskus tekee tiukkaa katsoa vierestä, sillä en haluaisi tehdä pahaa omalle tärkeimmälle innovaatiolleni.

Valkeen jälkeen Nissilä on rakentanut elämäänsä uusiksi pala kerrallaan.

Hän on juuri avioitunut uudelleen ja työskentelee yrityksessä, jonka toiminta perustuu biojätteen kierrätykseen. Sotilaskärpäsen toukkaa hyödyntävällä tekniikalla orgaaninen jäte voidaan palauttaa uuteen käyttöön proteiinina, biodieselinä ja lannoitteena.

Haastattelutilanteessa tunteet nousevat pintaan. On oltava monta tovia ihan hiljaa.

– Kun ihminen kokee häpeän sisällään, se on tuhoisaa. Vaatii vahvaa psyykkistä voimaa nousta ylös. Eikä sitä yksin pysty tekemäänkään.

– Mutta tekisin kaiken uudelleen, sillä ei elämän tarkoitus ole se, että kaikki olisi helppoa. Elämän pitää olla mielenkiintoista, Nissilä sanoo.

 

Professori: ”Valon vaikutusmekanismien todistaminen haastavaa”

Eläinfysiologian emeritusprofessori Seppo Saarela on seurannut korvavalolaitteen kehitystä ja siihen liittyvää keskustelua aina 2000-luvun puolivälistä saakka.

Korvavalolaitteen takana olevaan Valkeeseen hänellä ei ole kytköksiä, mutta työnsä kautta hän on osallistunut korvavaloon liittyviin tutkimuksiin, jotka on tehty Oulun yliopistolla.

Hän sanoo suhtautuneensa asiaan alun alkaen tieteellisellä uteliaisuudella.

– Ennen kuin voi sanoa, onko jokin totta vai ei, asia pitää tutkia ja todistaa tieteellisesti, hän sanoo.

Oulun yliopistossa työskennellyt Saarela on tutkinut eläinten vuorokausi- ja vuodenaikarytmiikkaa 1970-luvulta lähtien ja osallistunut niin kotimaisten kuin kansainvälisten tutkimusryhmien toimintaan.

Hän tietää, miten valo vaikuttaa lintujen ja nisäkkäiden rytmiikkaan. Lisäksi hän on osallistunut vuosikymmenten ajan melatoniinitutkimukseen. Melatoniini on ihmisaivoissa erittyvä hormoni, joka vaikuttaa muun muassa vuorokausirytmiin.

Saarelan mukaan nykytiedon valossa on osoitettu se, että valo välittyy nisäkkäiden aivoihin myös silmän retinan eli verkkokalvon ulkopuolelta. Kyse on siitä, että valo välittyy kallon lävitse, jolloin aivoissa olevat opsiinit eli valoherkät proteiinit aktivoituvat.

– On kuitenkin eri asia, mitä aivojen solutasolla tapahtuu ja miten valo siellä solutasolla vaikuttaa, Saarela sanoo.

Saarelan mukaan näistä vaikutusmekanismeista on olemassa useita eri teorioita, mutta niiden todistaminen tieteellisin menetelmin on haastavaa, varsinkin kun kyseessä on varsin uusi asia.

– On olemassa tutkimuksia, jotka on hyväksytty julkaistaviksi kriittisen tieteellisen arvioinnin jälkeen. Näitä julkaisuja ei kuitenkaan ole vielä kovin runsaasti.

Korvavalolaitteen valo on paikallista ja valomäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin kirkasvalolampuissa.

– Minun käsitykseni mukaan korvavalolla voidaan saada aikaan samanlaisia vaikutuksia kuin kirkasvalolampuilla. Kyse on kuitenkin siitä, miten yksilö itse kokee korvavalon vaikuttavan. Tutkimustietoa tästä ei vielä ole, hän sanoo.

Korvavalosta on tehty kaksi väitöstutkimusta, jotka molemmat ovat vuodelta 2018.

 

Korjattu 2.11.2019 klo 12:03

Korjattu vihreellinen ilmaus, yhtiön tulos on tappiollinen, ei liikevaihto.