Kolumnit Uutiset

Unelmieni utuinen Appara

Koskaan et rakkaani muuttua saa. Olet arvokkaimmillasi silloin, kun kierrän yksin keväisenä aamuna tai myöhäisenä kesäiltana kerta toisensa jälkeen Ahvenistonjärveä. Välillä poikkean harjulla ja päästän kaikki elämän höyryt ulos. Juoksun päälle uinti, talvella höyryää avanto.

Niitä hetkiä ette voi ikinä pilata, vaikka toisitte järven täyteen muovihärpäkkeitänne.

Maisema. Se on sellainen kuin se on aina ollut. Suhteeni Ahvenistoon on hyvin yksityinen. En halua ketään enkä mitään minun ja utuisen unelmani väliin. Jokainen väliintuloyrityskin on loukkaus.

Saatan asua tuhansien kilometrien päässä ja silti haluan, että se Appara on siellä jossakin odottamassa sellaisena kuin aina.

Hämeenlinnan kaupunki on jo pitkään halunnut Ahveniston paremmin isojen ihmisjoukkojen käyttöön.

Suunnitelmat eivät ole sittenkään tulleet puskista. Ahveniston kehittämisestä on puhuttu vuosia. Kehityspessimistinä olen vastustanut suuria visioita, jotka ovat elämälle vieraita.

Viime syksynä kaupunki haki yrittäjää, joka ottaisi kaupunkilaisten kultakimpaleen käyttöönsä. Hakijoiden joukosta valikoituivat paikallinen yritys ja yhteistyöryhmä. Uimarannalle on tulossa Wibit-vesipuisto ja maastoon Flowpark-seikkailurata.

Kaupunginhallitus hyväksyi maaliskuussa sopimuksen yrittäjän kanssa. Sopimusta ei vielä ole allekirjoitettu, koska vaadittu toimenpidelupa odottaa Hämeen ely-keskuksen lausuntoa.

Vielä talvella näytti siltä, että yritys ottaa hoitaakseen vain maauimalan uimavalvonnan ja lipunmyynnin. Rohkenin olettaa, ettei kukaan lähde rahoittamaan puistohullutuksia.

Eläviin honkapuihin rakennettava roikuntapuisto on järjettömyys. Jos nuoret eivät osaa enää kiipeillä puissa vanhanaikaiseen tapaan, älkööt sitten kiipeilkö.

Yritetään nyt ajatella väkisin positiivisesti, vaikka se tässä tapauksessa onkin lähes mahdotonta: seikkailupuisto ei pilaa Apparan maisemaa, jos se tulee harjun kupeeseen tulosuunnassa vasemmalle. Myös uimarannan vesipuisto on havainnekuvien mukaan sittenkin aika pieni rakennelma. Ei se mitenkään koko järveä valtaa. Onneksi molemmat ovat myös helposti siirrettävissä pois.

Vuoden 1952 olympiakisojen rakennelmatkin ovat vain ihmisen tekemiä.

Jääkauden jäänteen, Apparan, henki on muinainen, eikä sitä saa nykyisen muovikuori-ihmisen pilata.

Päivän lehti

9.4.2020