Uutiset

Unessa ei turvata hyvinvointia

Hämeenlinna 9.10.2004

Räväköistä puheenvuoroistaan kiitelty ja haukuttu valtiosihteeri Raimo Sailas ei seuraa kuntavaalien vaalitaistelua hiljaa työhuoneessaan. Aamulehden haastattelussa Sailas ruotii jo pelkästään vaaleja edeltävän keskustelun yleislinjaa. Hänen mielestään vaalipuheita leimaa piittaamattomuus talouden tosiasioista ja keskustelua käydään näin ”kuin unessa”. Sailas ruotii, että ehdokkaat kilpailevat hyvinvointivaltion nimissä lupauksilla, joita ei ole mahdollisuus toteuttaa.

Sailas näkee kuntien tulevaisuuden synkkänä, jos vaaleissa valittavat päättäjät eivät kanna vastuutaan ikävistä ratkaisuista. Neljän vuoden päästä emme puhu enää hyvinvointivaltiosta samalla tavalla kuin nyt, hän maalaa. Valtuustoihin hän laskee valittavan oman korttelikoulun ja päiväkodin puolustajia, vaikka päättäjiltä vaaditaan laajojen kokonaisuuksien hallintaa yli kuntarajojen. Kuten arvata saattaa, Sailas on järkevien – säästöihin johtavien – kuntaliitosten puolestapuhuja.

Sailas on ajat sitten tyylinsä valinnut. Tälläkin kertaa hän varmasti myös liioittelee, mutta valtuustopaikkaa tavoittelevien on paikallaan ottaa hänen perimmäinen sanomansa äärimmäisen vakavasti. Näin ei voi kunnissakaan jatkua – eikä varsinkaan silloin, jos päättäjät taipuvat alati lisää yhteiskunnan palveluja vaativien kansalaisten edessä.

Petollinen, ajan myötä kaikkea muuta kuin onnelliseen lopputulokseen johtava paniikkinappula, tosin on olemassa, vaikka Sailas siitä ehkä tarkoituksellisesti nyt vaikenee. Totta kai kunnat voivat jatkaa nykyisellä tiellä ja kiristää kunnallisverotusta! On välttämätöntä syventää verotusta koskevaa keskustelua ja vakavasti miettiä, kuinka suuren osan tuloistaan ihmiset ovat valmiita luovuttamaan verona kunnalle. Maan veropolitiikka lepää tyhjän päällä, jos valtionverotusta kevennetään ja kunnallisverotusta samaan aikaan kiristetään.

Valtiosihteeri Sailaksen valttina on kosketus elävään elämään. Hän perää, miksi nainen voi käydä naapurikunnassa päivittäin ostoksilla, mutta ei muutaman kerran elämänsä aikana synnyttämässä. Hän myös kummastelee, miksei suomalainen voi matkustaa sataa kilometriä lonkkaleikkaukseen, vaikka matka on sama kuin kesämökille.

Sailas jälleen suorastaan kerää lisää vihollisia. Hän on monen mielestä vauvojen, äitien ja sairaiden pahin vihollinen kysymyksillä, joita ei saisi edes äänen lausua. Voiko joku vakavissaan kuitenkaan väittää Sailaksen olevan arvioineen täysin hakoteillä? Miksi suomalaisen auto liikkuu päivittäin naapurikuntaan, varsin pitkän matkan päähän, kauppa-asioille, mutta terveyskeskuksen ja mielellään sairaalan pitää olla aina oman kunnan rajojen sisäpuolella?

Hyvinvoinnista ja peruspalveluista on keskusteltu kuntavaalien alla vaarallisen pinnallisesti. Tässä Sailas osuu näkemyksineen valitettavasti oikeaan. Lupauksien tulvalla hyvinvointia ei voi turvata.

Hyvinvoinnista ja peruspalveluista on keskusteltu kuntavaalien alla vaarallisen pinnallisesti.