fbpx

Urheilu ja politiikka

 

Sanotaan, ettei urheilua ja politiikkaa tule sekoittaa toisiinsa. Olen kuitenkin sillä kannalla, että tuon tyhjempää hokemaa ei ole olemassa. Iät ja ajat urheilu ja politiikka ovat sekoittuneet toisiinsa. Toisinaan vahingossa, toisinaan tietoisesti.
 
Meillä Suomessa urheilu suorastaan valjastettiin poliittisten vankkureiden eteen heti maan itsenäistymisen jälkeen. Suomi juostiin maailmakartalle -tyyliin. Urheilun avulla suomalaisille alettiin rakentaa kansallista identiteettiä. Urheilumenestyksen kautta luotiin illuusiota, että meissä ja geeneissämme täytyy olla jotain erityistä, koska pärjäämme maailmalla urheilussa.
 
Sittemmin on osoitettu, ettei suomalaisten urheilumenestystä 1900-luvun alussa muissa maissa noteerattu ollenkaan siinä määrin, mitä olemme luulleet. Mutta se ei ollutkaan se tärkein pointti.
 
Pointti oli siinä, miten itse loimme itsestämme omakuvaamme ja kansallista kertomusta. On ollut jännittävää lukea Urheilulehden toimituksessa niitä kymmenien vuosien takaisia kertomuksia suomalaisista urheilun urotöistä, joita lehden silloinen voimahahmo Tahko Pihkala tuotti ulkomaanreissuiltaan. Jälkikäteen on helppo tajuta, miten voimakas sepitteellinen ote teksteissä on. Tulkintani on, ettei Suomea koskaan juostu maailmankartalle. Pihkala loi taitavalla kynällään lähinnä pelkän luulon siitä, että meidät on noteerattu suuressa maailmassa.
 
Tapaus Valko-Venäjä
 
Viime aikoina keskustelujen pintaan on noussut kiista siitä, että pitäisikö jääkiekkoilun MM-kisoja pelata keväällä 2014 Valko-Venäjällä, koska maan ihmisoikeustilanne on kestämättömällä tolalla. Maan jääkiekkoa rakastava ja jopa pelaava presidentti Alexander Lukashenko on asetettu EU:n puolelta matkustuskieltoon sen tähden, että hän on passittanut maan oppositioon kuuluvia henkilöitä vankilaan. Itse olen jyrkästi sitä mieltä, että kisat pitäisi ottaa pois Valko-Venäjältä.
 
Muussa tapauksessa urheilu- ja jääkiekkoyhteisö antaa hiljaisen hyväksyntänsä ihmisoikeusloukkauksille.
 
Ymmärrän, että urheilijat ja jossain määrin valmentajat hokevat sitä, että urheilua ja politiikkaa ei pidä sekoittaa toisiinsa. Urheilu puhtaimmillaan, urheilun teko, ei ole missään määrin poliittista toimintaa. Urheilun aivan koivin ydin on puolue- ja aatepolitiikasta vapaata aluetta. Tosin voidaan nähdä myös niin, että urheilu on elämäntapavalintana poliittinen teko, jos käsite politiikka ymmärretään oikein laajoissa silmänaloissa.
 
Ja, edelleen, huippu-urheilu, jossa urheilusta tulee urheilijalle ammatti, alkaa kietoutua taloutensa kautta yhä lähemmäksi myös politiikkaa. Yhtä kaikki, hyväksyn, että urheilijat haluavat pitää urheilun ja politiikan erillään toisistaan. Ymmärrän myös sen, ettei suurimmalla osasta urheilijoista ole halua ja/tai kompetenssia pohdiskella urheilun ja politiikan monimutkaista suhdetta. Minulle sopii, että urheilijat vain urheilevat. Valmentajien vastuu asiassa on jo sitten astetta korkeampi.
 
Avainasemassa ovat urheilujohtajat. Kuten vaikkapa tässä tapaus Valko-Venäjässä Suomen Jääkiekkoliiton johto. Urheilujohtaja ei voi sanoa, että politiikkaa ja urheilua ei pidä sekoittaa keskenään. Etenkään näin ei voi sanoa, jos on tullut vieneeksi kisat maahan, jonne kisat viemällä tulee väistämättä politisoineeksi urheilun. Näin on nyt Valko-Venäjän kohdalla päässyt käymään.
 
Tosin en jaksa johtavana analyytikkona uskoa, että Kalervo Kummolan vetämä Jääkiekkoliitto on millään tavalla aktiivinen tässä Valko-Venäjän asiassa. Jääkiekkoliitto tullee peesailemaan muiden maiden ja kansainvälisen jääkiekkoliiton kantoja. Yksinkertaisesti Kummolan pulju on osoittanut vuosien saatossa ja etenkin viime aikoina, ettei sen piirissä harrasteta arvorationaalia pohdiskelua.
 
Keskiössä on tavoiterationaali toiminta ja sen keskeisenä alakohtana taloudellisten pyyteiden härski maksimoiminen.
 
Lippujupakka – Kummolan on erottava
 
Olen tällä hetkellä erittäin huolissani rakkaan lajini jääkiekkoilun puolesta. Jääkiekkoilu on kasvanut liian suureksi ilmiöksi Suomessa. Suuret ilmiöt synnyttävät aina vastavoimia. Jääkiekon vastustajat ovat tähän asti joutuneet puristelemaan nyrkkejään piilossa, omissa taskuissaan. Mutta nyt on toinen ääni kellossa.
 
Kummolan porukan käsittämätön ylimielisyys ylikalliiden lippujen hinnoittelussa ja ennen muuta nyt jupakan jälkihoidossa on synnyttämässä lähes kansanliikkeen suomalaista jääkiekkoilua vastaan. En yhtään ihmettele, että tämä vastaisku syntyy nyt. Aivan kuin Kummola olisi totaalisesti poissa tolaltaan. Täysissä sielunvoimissaan oleva mies ei lähtisi avoimesti televisiossa vähättelemään peräti kulttuuriministerin kantaa siitä, että MM-kisojen liput ovat liian kalliita ja että MM-kisoja ei pitäisi pelata Valko-Venäjällä.
 
Kummolan yksi ongelma on siinä, että hänen ympärillään pyörii pelokkaiden lakeijoiden armeija, joka ei tohdi ollenkaan toppuuttaa tai puhua järkeä puheenjohtajalle. Tilanne on kriittinen suomalaisen jääkiekkoilun kannalta. Mielestäni Kummolan tulisi erota tehtävästään.
 

Menot