Uutiset

Urheilujohtamisen uusi pohjanoteeraus

Kuulantyöntäjä Ville Tiisanojan dopingkäry kertoo karua kieltä suomalaisesta urheilujohtamisesta. Tiisanoja kärysi kesällä kolmesti ja pakoili testausta, mutta sai silti edustaa Suomea elokuussa yleisurheilun EM-kisoissa. Jo pelkän pakoilun pitää riittää perusteeksi jättää urheilija kylmästi rannalle.

Antidopintoimikunta ADT oli hyvissä ajoin kesällä jyvällä Tiisanojan puuhista. Eikö ADT:llä ole vastuuta muusta kuin tieteellisesti puhdasoppisesta testauksesta?

Testitulokset hiipivät hitaasti Suomen urheiluliiton tietoon. Tiedon puute on äärimmäisen huono selitys. SUL vakuuttaa puheenjohtajansa Antti Pihlakosken suulla liittonsa olevan eturintamassa dopingin vastaisessa työssä. Tietoonhan antidopingtyö perustuu, jos mihin. Johtajien pitää tietää. Se on heidän tehtävänsä.

Niin SUL kuin Antti Pihlakoskikin ovat pahasti epäonnistuneet. On saavutettu uusi urheilujohtamisen pohjanoteeraus.

SUL jakaa dopingia vastustavia vihkosia ja toivoo parasta, mutta urheilijat tekevät itse tykönään miten parhaaksi näkevät.

Ville Tiisanoja vakuuttaa toimineensa yksin. Urheilijan kuluneen väitteen näyttäminen toteen on kuitenkin mahdotonta.

Henkilökohtainen valmentaja ja muut Tiisanojan taustajoukot aina SUL:n valmennushuippua myöten vakuuttavat, etteivät he tienneet mitään. Eivätkö tosiaan?

Eikö tällaisten tilanteiden mahdollisuuskin pitäisi eliminoida? Urheilijaa ei saa päästää töpeksimään näin raskaasti, ei etenkään, kun kyseessä on julkisin varoin rahoitettu edustusurheilija. Hapuiluun pimeässä ei ole varaa.

Ville Tiisanoja saa rangaistuksensa, mutta SUL:n kärsimistä tappioista on vasta arvailuja.

Puheenjohtaja Antti Pihlakoski toivoo yhteistyökumppaneilta ymmärrystä. Toive on hurskas! Miksi SUL:n rahoittajat ja niiden joukossa opetusministeriö olisivat tarttumatta sopimusten dopingpykäliin?

Nuoriso- ja harrasteliikunta eivät saa kärsiä, mutta huippu-urheilulle yksikin dopingtapaus on liikaa. Sen pitää tuntua muuallakin kuin Ville Tiisanojan kukkarossa. Muuten ei opita mitään.

Antti Pihlakosken hokema yksittäistapauksesta kuuluu sarjaan erittäin huonot selitykset.

Viime vuosien maan parhaan kuulantyöntäjän harrastama härski vilppi ei ole vain yksittäistapaus, vaan varjo lankeaa koko lajin ja lajiryhmän ylle.

Urheilukesä 2006 muistetaan perinteisistä perinteisimmän dopingaineen paluusta. Testosteroni on nykyaikaisen urheiluhistorian yleisin dopingaine. Aine on testaajille tuttu, ja sen tiedetään olevan erittäin tehokas nopeutta ja räjähtävää voimaa vaativissa lajeissa, mutta silti sen käyttöä ei ole saatu kuriin. Teho on liian hyvä suhteessa kiinnijäämisen riskiin.

Ville Tiisanoja eroaa tyypillisestä dopingurheilijasta sentään yhdessä asiassa. Hän ei selittänyt mustaa valkoiseksi vaan rehellisesti myönsi epärehellisyytensä.